Olen yrittänyt olla ajattelematta alkuraskauden oireita. Etten tulisi harhaluuloiseksi ja alkaisi alitajuisesti tuntemaan oireita. Uskon, että jos jotain oikein pohdiskelee. Esim. rintojen arkuus. "Onkohan ne kipeet, ehkä ne on vähän". Sitä alkaa kuvittelemaan, että ne on arat. Vaikkei mitään syytä olisi tuntea niin.
Ainakin mulle kävi niin viime vuonna, vaikka söin pillereitä kuukautta ennen YK:tta. Ajattelin kuun lopussa olevani varmasti raskaana. Vaikkei sellaista mahdollisuutta ollut pillereiden vuoksi. Kiitos kuviteltujen oireideni: rintojen arkuus, joo vähän paleltikin, mahassa pisteli, turvotti, sun muuta. Odotin ja halusin niiiin kovasti raskaaksi. Aloin kuvittelemaan oireita itselleni ja jopa tuntemaan niitä!
Nyt kun olen saarnannut itselleni tuosta oireiden kuvittelusta, on aika tunnustaa jotain. Tunnen menkkamaisia kipuja ja vihlontaa alavatsassa. Hui... vaikka en mieti niitä yhtään, niin ne tuntuu! Eikä mulla ikinä koske päähän, niin nyt on särkenyt vähän väliä. Ja tänään nenu on ollut tukkoinen.
Oireitako..? :D
Oireitako..? :D
