Siivouspäivä

Väsyttää jostain kumman syystä, mutta täytyy siivota koti lattiasta kattoon. Lepäsin kuitenkin mielestäni viime yönkin ihan hyvin, vai olisinko nukkunut liian pitkään. Sekään ei kai ole ihan paras virkeyden kannalta. 

On siis siivouspäivä ja saan kopistella matot, sitten lattiat jos pesisin ja pölyt pyyhkisin tasoilta. Myös petivaatteet on aika taas vaihtaa. Siinä on nyt muutamaksi tai pariksi tunniksi tekemistä, vaikka meillä onkin hieman alle 50 2m, niin siihen saa kulumaan aikaa. Tykkään siivota, jos kaikki menee sillei sujuvasti. Joskus ei huvittaisi yhtään siivota ja saatankin istahtaa välillä 10 minuutiksi tai pidemmäksi aikaa sohvalle ja koko siivoaminen on hidasta takkuamista. Tai pidän tarpeettomia tupakkataukoja. Yleensä pyrin siihen, että ansaitsen käydä savuilla vasta kun kaikki työ on tehty.

Tämä viikko tuntuu olevan vähän tyhjä, kun suunnittelee raskautumista. Koska ensiviikon torstaina 10.3 teen raskaustestin. Silloin on kp 28. Tämän viikon jos saisin pidettyä päässäni matalaa profiilia, niin ensi viikko tuntuisi tulevan nopeammin. Tai sitten vaihtoehtoisesti alan kuumeisesti etsimään ensimmäisiä raskauden merkkejä kehostani. Noh, ne huomaa aika selkeästi jos niitä tulee. Ei voi erehtyä :) Ainakin itselläni. Paitsi on sekin huomioitava, että jokainen raskaus voi olla täysin erilainen kuin edeltäjänsä.

YK1/kp15 Huti meni

Tänään tehty viides ja viimeinen ovulaatiotesti. Negatiivinen tuli. Harmittaa. Odotin niin kovasti löytäväni ensimmäistä kertaa ovulaationi. Heh, säälittävää :D Joko en bongannut ovista tai se on vasta tulossa. Yritin tehdä kaiken oikein. Tein testin joka päivä noin yhdeltä, pidätin pissaa noin neljä tuntia, enkä juonut muutamaan tuntiin ennen testin tekoa. En taida enää hakea tähän kiertoon lisää testejä.

Kokeilen ensi kiertoon digitaalisia testejä, jos en saa plussaa nyt kierron lopussa. En jaksa uskoa, että ovulaatio olisi vasta tulossa, koska on nuo kierrot olleet aina aika säännöllisiä: 27-29 päivää viimeiset puoli vuotta. Tänään, jos olisin saanut ovisplussan, niin kierto olisi ollut tödennäköisesti silloin 29 päivää. Pahin pelkohan se on, etten olisi ovuloinut nyt ollenkaan. Kuitenkaan en usko siihen ennen kuin toisin todistetaan.

Rauhallisin mielin odottelen kierron loppua ja että saan tehdä raskaustestin. Tiitu  kommentoi hyvin viime kirjoitukseeni ja omassa blogissaan, miten GOOGLEttaminen voi tosissaan karata lapasesta. Tajusin itselleni käyneen juuri niin, vasta kun Tiitu mainitsi siitä. Stressasin luultavasti ihan turhaan tästä raskaaksi tulemisesta. 

Jos liikaa tutkii ja penkoo näitä asioita, niin tulee vaan koko ajan epävarmemmaksi itsestään, kehostaan ja miehen puolesta.

Ja hei, on taas perjantai, ihanaa! Tämä rauhallisuus ja positiivinen stemppailu voi hyvin olla myös alkavan viikonlopun ansiota. Näin viikonlopun alkuun on pakko sanoa vielä, miten iloiselle ja hyvällä tuulelle olen tullut, kun olen huomannut kuinka moni on käynyt vilkaisemassa kirjoituksia. Kiitos ja hauskaa viikonloppua vierailijoille! <3 :)

Tunteet pinnassa

Olen ollut ihmeen herkällä tuulella taas pari päivää. Aina kun olen nyt katsellut tuota Vauva tarinaa, niin on vedet tullut silmiin. Vanhemmat siinä ohjelmassa ovat vaan niin onnellisia ja kaikki tuntuu olevan täydellistä kun on lapsia. Ja kokemus synnytyksestä, mies tukena, kaikki hyvin.. sitä minäkin haluan. Yleensä en herkisty helposti, mutta nyt on tunteet pinnassa. Olisiko stressiä vähän ilmassa, mikä pistää hormonit sekaisin. 

Joo nyt saisi riittää herkistelyt. Ovulaatio testi antoi negatiivisen tänäänkin YK1/kp14. Huomenna saisi tulla jo se positiivinen, silloin kierto olisi varmaan se pisin 29 päivää. Täytyy jättää tuota uskoa huomiselle. En halua stressata sitä enää, se tulee jos tulee. Nii ja mitä helvettiä?! Menin tutkailemaan tarkemmin perhesuunnittelun kotisivuja, löysin tämän, ja masennuin täysin.

Yhtä kuukautiskiertoa (munasolun irtoamista) kohden onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin ihanteellisissakin olosuhteissa vain 20-25 %. 

 

Tästä perhesuunnittelun etusivulle.

Voiko todella olla noin huonot prosentit onnistumiselle?! Nii ja huom: ihanteellisissakin olosuhteissa. Eli siihen katsoo vielä noita, mitkä asiat vähentää onnistumista, nii hellurei. Näyttää ja alkaa tuntumaan vahvasti siltä kun tuolla surffailee, että on tödennäköisempää olla tulematta raskaaksi. Miksei kouluissa ikinä puhuttu mistään tuollaisesta. Siellä opetetaan suurin piirtein; jos olet yhdynnässä ilman ehkäisyä, olet raskaana. Jippii...

Pömppömasun karkoitus

Yritän ennen raskautta päästä eroon tästä iki-ihanasta pömppiksestäni. Olisihan se mukava, jos ei olisi pikkumahaa jo valmiiksi. Ihmiset tajuaisivat, sitten kun jos joskus olen raskaana, että olen oikeesti raskaana. Eikä niitä epäilyjä: "onkohan se raskaana, vai onko se vaan lihonnut?"  Ja joku uskaltaisi kysyä suoraan "oletko raskaana?" sitten kun mahasta voisi niin epäillä. Kävin illalla spinnigissä ja vähän aikaa salilla nostelemassa painoja. Kauniit käsivarret täältä tullaan!

Lisäksi saan ja haluan muuta ajateltavaa. Tuntuu, että ajatukset pyörii tällä hetkellä toivotun raskauden ympärillä. Yritän olla kuormittamatta miestäni näillä ovulaatio puheilla. Aika hyvin olen mielestäni malttanutkin siinä. Voisin kuitenkin koko ajan puhua vauvoista ja raskaudesta. Vielä ainakin suurin osa on pysynyt pään sisällä. Viime alku raskaudessani nimittäin hehkutin jatkuvasti vauva asioita ja ehkä meni jo vähän yli. En osannut puhuakaan enää muusta. Sitä paitsi tällä kertaa on eri tilanne, koska emme tiedä saammeko pitää sikiön vai onko edessä keskeytys. Parempi itsellenikin, että pidän suurimmat mölyt mahassa. Muuten en osaa taas ajatellakaan muuta. Eikä se ole ehkä hyvää henkisesti.

Ollessani hiljempaa ovulaatioista sun muista jutuista, on mies alkanut puhumaan vauva asioista. Olen erittäin yllättynyt, kun hän on joka päivä kysynyt "joko testi näytti plussaa?" tai vastaavaa. Luulin joskus, että häntä ei vain kiinnosta niin paljon puhua vauvoista kuin minä. Mutta asia saattaakin olla niin, että jos annan hänen rauhassa tuoda asian esille, enkä tuputa hänelle kaikkea, saa mieskin avattua suunsa.

YK1/kp13 testaus jatkuu..

Sain tänäänkin negatiivisen ovistesti tuloksen, eli jos kerta huomenna en ovuloi, niin onkohan meneillään oleva kierto 29 päivää. Huomenna pitäisi jo tulla positiinen testitulos tai alan tosissani epäillä noita testejä joita ostin. Voi myös olla käyttäjässä vika.. mistä näitä tietää.

Meidän neiti koiruli voi jo paremmin. Eilen illalla se suostui syömään vähän sitä kanaa ja tänään on ollut oma itsensä. Voin huokaista helpotuksesta. Kiva kun tuo pakkanenkin on hieman hellittänyt, voi käydä pidemmillä kävelylenkeillä koirien kanssa.

Kävin eilen pitkästä aikaa jumpassa salilla ja nyt kyllä tuntuu mukavasti jaloissa, että jotain on tullut tehtyä. Pitää taas aloittaa enemmän hikiliikuntaa, kun on pari kiloa tullut takaisin höllätessä reenailusta. Olisi niin ihana päästä kunnolla sinne normaalipainon puolelle, ettei mahdollisen raskauden jälkeen taas olisi norsun mitoissa. Oon sen verran huono laihduttamisessa, että mitä vähemmän kiloja saan sen parempi. Muutama kilo saisi lähteä, niin voisin olla hyvillä mielin painostani. Saa nähdä lähteekö vai ei.

YK1/kp12 Koirat, meidän lapsukaiset

Ei vielä positiivista Testiviivaa näy. Tänään oli vielä haaleampi viiva kuin eilen. Vähän tuntuu nippailuja vatsan oikealla puolen, mutta ei varmaan viittaa ovulointiin.

Koirat olivat viikonlopun hoidossa ja nuorempi, meidän neiti on päässyt syömään jotain sopimatonta. Se on oksennellut välillä ja on sen takia melko poissaoleva ja nukkuu kokoajan. Luin eläinlääkäri sivustolta, että olisi hyvä pitää koira paastossa vuorokausi ja antaa sitten vähän ruokaa, että maha rauhoittuu. Olen tänään yrittänyt tarjota herkullista kanaa, mikä maistuu normaalisti aina. Nyt ei kuitenkaan maistu mikään, vielä ainakin vesi menee. Täytyy katsoa vielä tämä päivä, jos neiti piristyisi. Huomenna on suunnattava eläinlääkäriin, jos ei ala ruoka maistumaan :(

Rakastan nuita karvahapsuja yli kaiken, ne ovat meille kuin "lapsia". Ilman niitä en olisi jaksanut yhtä hyvin kesää, talvea ja arkea, kun mies oli päivät töissä. Ne tuovat vastuuta, jota ei voi välttää. Tarkoitan sillä sitä, että joka päivä oli lähdettävä ulos ja haukkaamaan raitista ilmaa. Tyttäremme odotusaikana, kun tiesimme että hän menehtyisi, itkin pienokaisemme kohtaloa päivästä toiseen ja olisin mieluusti homehtunut sohvaan, millään ei ollut enää väliä. Koirat eivät kuitenkaan odottaneet, vaan vaativat samoja asioita kuin ennenkin ja saivat pidettyä minut järjissäni päivisin. Iltaisin tukeuduimme mieheni kanssa toisiimme. 

Sitä oli niin vaikea ymmärtää ettei mitään ollut tehtävissä. Täytyi vain odottaa, että tyttö syntyy ja enkelit noutaisivat hänet ikuiseen uneen. On välillä niin ikävä, että rintaan sattuu. On myös vaikea ymmärtää Luojaa ja hänen päätöksiään, jos sellainen nyt on olemassa. Miksi ihmiset, jotka tekisivät mitä tahansa saadakseen lapsen, juuri he joutuvat kärsimään. Miksi ihmiset, jotka arvostaisivat yli kaiken tuota pientä lahjaa, eivät saa sitä. Voi kunpa me kaikki saisimme vielä mahdollisuuden kokea lapsen tuomat ilot ja surut, mutta milloin, saako koskaan, sitä ei taida muut kuin Luoja yksin tietää.

YK1/kp11 Tikuttelu alkakoon!

Ensimmäinen ovulaatiotesti tehty, mutta sain negatiivisen tuloksen, kuten osasin odottaa. Viimeisimmät kiertoni ovat olleet 27, 29, 28, 29. Edellinen oli tuo yllättävästi 27 päivää ja päätin mennä nyt sen mukaan, etten vaan ohita ovulaatiota. Otan varman päälle. Teinkö oikein?

En ole ennen pongaillut ovulaatiota ja olen vähän vielä ulapalla omasta kierrostani. Millloinkohan se voisi olla. Harmittaa tosi paljon, jos aloitin pongailun liian aikaisin ja kiertoni onkin tällä kertaa pitempi. Joutuisin ehkä ostamaan lisää testejä, jos ovuloin vasta viikon päästä. Sain kontrolliviivan tummempana kuin testi viiva eli negatiivinenhan se oli ohjeiden mukaan.

Toivottavasti nuo first signal kasettitestit ovat luotettavia..? Ei tämä nyt ollutkaan niin helppoa tai sitten vainoharhaisuus puskee päälle. Alkaa epäilemään kaikkea, ovuloinko ollenkaan, milloin, luotanko testeihin, tulenko raskaaksi vaikka ovuloisin..? Huomenna uutta testausta, en ainakaan enää uskalla jättää huomista väliin. Olisi sittenkin ehkä pitänyt aloittaa testailu huomenna. Noh, sen tietää 5 testipäivän päästä aloitinko oikealla aikaa vai ostetaanko lisää testejä.

Minä vs maailma

Reissu meni ihan mukavasti ja nyt voi hengähtää. On ollut aika hektiset pari päivää ja jalat on aika muussia. Olin ostanut nätin uuden mekon perjantaina ja maksoinkin siitä ihan kivasti.
Olin mieheni kanssa eilen illalla puoli tuntia ravintolassa maistelemassa siideriä ja olin laittanut mielissäni uuden mekon päälle. Odotimme ystäviämme, jotka olivat hieman myöhässä. Istuimme kahdestaan ja mies lähti käymään miestenhuoneessa. Istuskelin yksin kuuntelemassa paikallista bändiä ja katselin kun ohitseni käveli taakseni istumaan aika humalassa oleva rouva miehensä kanssa.

Olin ottamassa hörppyä lasistani, kun tunsin jonkun kaatuvan takaa päälleni. Etuhampaani kilahtivat lasiin ja siideri kaatui päälleni. Kiva, se hieman tuiterissa ollut rouvanen oli kaatunut selälleen tuolistaan ja suoraan minun päälle. Kokeilin heti hampaitani, että oliko ne enää tallella. Sen verran kopsahti lasi suuhun. Ja apua entäs se mekko?! Mekko oli saanut uuden värisäväyksen ja tunsin kuinka siideriä oli jo alkkareissa asti. Silloin oli jo aika epätoivonen olo, eii-i,  miksi just tänään minun tuurilla käy näin..? Nainen oli jo pystyssä, eikä hänelle käynyt kuinkaan. Taisi olla sitä humalaisen tuuria. 

Se mikä minua eniten ärsytti siinä tilanteessa oli se, ettei hän pyytänyt millään tavalla anteeksi vaikka se olikin vahinko. Inhottaa kun joillakin ei ole mitään käytöstapoja. Hän oli paljon vanhempi minua ja aina pistää ihmetyttämään tuollainen käytös, että nuorempaa kohdellaan juuri näin. Jos olisin ollut hänen ikäisensä ja pukeutunut oikein konservatiivisesti, niin ihan varmasti olisi sanonut jotain. Koska hän oli itsekin ihan siististi pukeutunut, ettei ollut mikään kanta-asiakkaan näköinen. Katsoin rouvaa, mutta anteeksi pyyntöä tai mitään ei kuulunut.

Lähdin sanaakaan sanomatta naistenhuoneeseen katsomaan mitä mekolle olisi tehtävissä. Minne joiltakin katoaa se elämän viisaus ja käytöstavat, vai onko niitä edes ollutkaan. Ettei voi edes olla pahoillaan. Nuoremmat on muka niitä, jotka ei osaa käyttäytyä, mur. Miksi pitää joillakin olla aina minä, minä, minä, minä. Ärsytti tosi paljon suoraan sanoen. Mekon tarina siltä illalta loppui lyhyeen ja suunnitelma siideriä hyvässä seurassa.

Välillä tekee mieli huutaa " etkö sinä ymmärrä mitä minä olen joutunut kokemaan?!" Joskus on tilanteita, joissa tunnen, että minua pidetään tytön hentukkana joka ei tiedä elämästä yhtään mitään. Vasta hieman yli pari kymppinen, eihän se tiedä mitään. Eipä joo, ei, voi kunpa en tietäisikään tai olisi joutunut kokemaan mitään ikävää.

Reissuun!

Lähdetään miehen kanssa viikonlopuksi pikku lomalle.  Itseasiassa tämä on ensimmäinen reissu esikoisemme menetyksen. Tämä loma saisi puolestani olla ensimmäinen ja viimeinen ennen raskautta, jolla voin nauttia vähän siideriä.

Kävin tätä matkaa varten ostamassa hieman uutta bilevaatetta (kerrankin löysin mieleistä). Käyn aika harvoin ostelemassa uusia vaatteita, kun kaapit pursuavat jo entisistä. Ja toiseksi joskus kun pääsen shoppailun vauhtiin, niin silloin tarttuu useampikin vaate mukaan. Parempi käydä harvemmin vaate kaupoissa, niin säästyy rahatkin.

Odotan reissua innolla, tosin en ole vielä edes pakannut ja aamulla olisi lähtö. Täytyy lähteä pakkaamaan niin ei tarvitse juosta aamulla ympäri huushollia paniikissa. "Missä on se vaate ja missä on se juttu". Noh, ei onneksi tarvitse ottaa kuin muutama vaate kerrasto, kun ollaan pari päivää menossa.

Ihanaa ja hauskaa viikonloppua kaikille lukijoille! Viikonlopuissa on sitä jotain. Osaa päästää hieman irti ahdistavista ajatuksista ja rentoutua, ainakin vähän. Maanantaina voin aloittaa tikuttelun ja yritän nyt nauttia viikonlopusta siiderein hyvässä seurassa. Toivottavasti tämä olisi viimeinen sellainen 9:ään kuukauteen.

Se Oikea

Sain tänään ihanan herätyksen. Tunsin puoliunessa ollessani, että ihan kuin mieheni makaisi vielä vieressäni. Luulin mieheni lähteneen jo töihin. Käänsin kylkeä ja siinähän se oli, tuijotteli ja sanoi hiljaa hyvää huomenta. Voi eii, oliko se siinä katselemassa kun minä, hehkeänä, varmaan vielä kuola poskella tuhisin unissani. Sanoin hyvät huomenet takaisin ja kysyin "eikö sinun pitäis olla jo töissä?", mutta hän menikin hieman myöhempään ja oli juuri lähdössä.

Mies näytti niin syötävän hyvältä ja minä varmaan pesumopilta vasta heränneenä. Tulin kuitenkin erittäin hyvälle tuulelle ja pysähdyin miettimään "Juu u, hän on Se Oikea minulle".

Joskus en uskonut, että kaikille on Se Oikea jossain. Vaan ihmiset päätyvät yhteen ihmisen kanssa, joka ymmärtää häntä, on tukena, on henkisesti samalla aaltopituudella ja "sietää" parhaiten heidän virheitään. Kuitenkin ajan kanssa käsitys minusta ja miehestäni on muuttunut, ehkä hän onkin vain se yksi ja ainoa. Johtuukohan tällainen ajattelun muuttuminen siitä, että rakastan häntä enemmän kuin alkuaikoina, enkä osaa kuvitella muita hänen tilalleen? Vai käykö muillekin pareille näin, joilla menee hyvin? Rakkaus tuntuu voimistuvan ja koko ajan ajattelen vahvemmin, että toivottavasti hänen kanssaan saan vanhana keinua kiikkustuolissa ja katsella lastenlasten leikkejä.

Rakastan tuollaisia hetkiä kuin aamulla, että pysähdyn hetkeksi ja huomaan/tajuan kuinka paljon miestäni rakastan. Silloin sydän oikein hehkuu, hymy tulee huulille ja mietin hiljaa "kyllä, hän on Se Oikea".  

Ensimmäiset testit ostettu!

Tänään kävin ostamassa elämäni ensimmäiset ovulaatiotestit. Jännittävää suunnitella raskautta. En haluaisi innostua liikaa, mutta haluaisin niin kovasti tulla raskaaksi. 

Maanantaina voisin aloittaa testailun käyttöohjeiden mukaan. Viime kerralla päätimme, että vauva saa tulla kun on tullakseen ilman ovulaation pongailua. Yllätyimme kun tärppäsi jo ensimmäisestä kierrosta. Sen takia tiedän pettyväni suuresti, jos nyt ei tärppää ekasta kierrosta. Mutta täytyy yrittää miettiä, että vuodessa on voinut tapahtua elimistössämme vaikka mitä tai meillä oli viimeksi vain tosi hyvä tuuri. Ettei pettymys negatiivisesta tuloksesta musertaisi niin pahasti. Äääh.. kyllähän se negatiivinen tulos masentaa, jos sellanen tulee, vaikka yrittäisi ajatella toisin. 

Tällä kertaa haluan tietää milloin on ovulaation aika ja ne "hedelmällisimmät päiväni". Tietääpähän sitten kierron lopussa, että on yrittänyt kaikkensa tullakseen raskaaksi.


 -Tuollaisia ostin, olivat "halvimmat". Kyllä nuo silti kirpas pussia tai en oikeestaan arvannut testejä niin arvokkaiksi. Tuli heti mieleen parit, jotka ovat joutuneet kuukaudesta toiseen testailemaan ja paljonko jo yksin ovulaation pongailuun on uponnut rahaa.

Äiti.. minäkö?

Synnytysosastolla kätilö sanoi tyttäremme synnyttyä "olette nyt tyttärenne äiti ja isä, eikä sitä voi kukaan teiltä viedä". Jotenkin nuo sanat kolahti mieleen, koska en ollut edes ajatellut, että minusta tulisi äiti. En kuitenkaan tunne olevani äiti. Sydämessä olen tietysti aina äiti tyttärelleni, mutta en osaa ajatella itseäni äitinä. Olemme ukon kanssa taas kahdestaan ja kuin kaikki olisi alkanut alusta. Etsin taas töitä lyhennetyn äitiysloman jälkeen ja mieheni on päivät töissä. Vähän ehkä liikaa mietin jo vauva juttuja, ovulaatiota ja plussausta. Johtuu tosin siitä, että nyt on liikaa aikaa miettiä kaikkea kotona puuhastellessa. Onneksi on nuo koirat, joiden kanssa touhutessa saa muuta ajateltavaa.


Mitenköhän pitkään menee pukea lapsi ulkoilua varten, kun mulla menee jo puoli tuntia laittaa koirille pakkastossuja tassuihin. :) Ei oo muuten niin yksinkertaista kun luulisi. Ihanan kirpakka pakkanen, ja aurinkokin paistoi lämpimästi. Vielä kun saisi työnnellä lastenvaunuja koiria kävelyttäessä *haaveilua*.

Ihanat raskauskilot

Kuka sanoi, että raskauskilot karisevat itsestään..? Niin no toivottavasti karisevatkin, jos hoitaa vauvaa kotona ympäri vuorokauden. Siinä uskossa minäkin söin innoissani kahden edestä, enkä välittänyt vaikka paino alkoikin nousta vauhdilla. Vihdoinkin saan syödä hyvällä omalla tunnolla, ihanaa! Ajattelin odottaessani ensimmäistä. Kyllä ne kilot sitten tippuvat, kuluuhan niitä jo imettäessä. En olisi ikinä arvannut, etten pääse koskaan viemään vauvaani kotiin ja häärimään kakkavaippojen ympärillä.

Sainkin ihanat 13 kiloa lisäpainoa ja koko talven olen yrittänyt niitä karistella, yksin. Suoraan sanottua se ei ole ollut helppoa! En osaa vastustaa kiusauksia ja silloin tällöin tulee kyllä herkuteltua roskaruualla ja sipseillä, nam nam. Noh, suuuurella vaivalla on tippunut 15 kiloa ja keinun painorajani ylärajassa tiukasti kiinni. Kilot tippuivat vanhalla kunnon vinkillä: liikuntaa ja terveelliset ruokailutavat. Tulevassa raskaudessa aion tarkkailla enemmän syömistäni ja sanoa vastaan ihanille mummoille, jotka kehottavat syömään vähän väliä. Tavoitteena on siis syödä terveellisemmin eli hei hei suklaapatukat, teitä tulee kyllä ikävä.

Multivitaa, omega-3, kalciumia ja mitäs niitä nyt olikaan..?

Pengoin kaapista kaikki vitamiini pillerit, joita söin esikoista odottaessani. Niitä jäi reilusti yli ja päätin käyttää ne pois kerta päiväystäkin näkyi olevan. Olin viime vuonna erittäin kiinnostunut raskaudesta ja mitä sikiö tarvitsee kehittyäkseen mahdollisimman hyvin. En ole vielä raskaana, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole, jos vitamiini puoli on kunnossa. Toivon todella, että tulisin raskaaksi yhtä helpoksi kuin viime kerralla. Ensimmäisestä kierrosta plussasin ja sitten luulinkin että se on siinä, lapsi tulossa ja loppu hyvin. Että sitä voikin olla niin hölmö :)

Toinen mahdollisuus

Puoli vuotta on kulunut esikoisemme poismenosta ja tuntuu, että olemme taas valmiita yrittämään. Tyttäremme menehtyi pian syntymänsä jälkeen resessiivisesti periytyvään sairauteen, joten vauvalla on taas 25 %:n mahdollisuus sairastua tuohon sairauteen.

Olimme tavallinen nuori pari, joka halusi kovasti saada uuden ihmisen elämäämme rikastuttamaan. Emme tuolloin tienneet, että kannamme niin vakavaa geenivirhettä. Olimme toiveikkaita, emmekä edes ajatelleet, että lapsi voisi olla sairas. Jotenkin sitä kuvittelee, että tottakai me saadaan terve lapsi, mitä muka voisi käydä. Onhan sukulaisillekin tullut niin terveitä lapsia.

Viime vuosi oli täynnä tunteita: surua, vihaa, katkeruutta, epätoivoa, iloa, hämmennystä, tunteet sinkoilivat laidasta laitaan. Pelko lapsen mahdollisesta sairaudesta jyskyttää takaraivossa, mutta toivo terveestä lapsesta voittaa pelon ja haluamme yrittää tulla raskaaksi.