Hurja uni

Näin tosi outoa unta viime yönä. Olimme mieheni kanssa kotona ja äitini oli käymässä. Edesmennyt tyttäremme oli elossa ja hän oli noin vuoden ikäinen. Hän käveli olohuoneessamme vaipat jalassa ja mekko päällä. Hiukset olivat vaalentuneet syntymästä. Olin iloinen, hymyilin ja katselin tytärtämme touhuamassa ympäriinsä. Hän tepasteli luokseni suussaan suklaata. Sanoin "et kai sinä noin isoa palaa voi syödä kerralla" ja otin palan suusta ja annoin siitä pienemmän palan hänelle. Kysyin vielä äidiltäni, että saako hän syödä suklaata. Kehotin tytärtäni menemään vieressäni tuolilla istuvan isin luo. Tyttö lähtikin horjuvin askelin isin syliin. Olin todella ihmeissäni ja katsoin äitiäni: "Miten  ****** (tyttäremme nimi) on täällä, eikö hän olekaan kuollut. Meillähän oli hautajaiset...?" Äitini katsoi minua hämmentyneenä, eikä ymmärtänyt mitä höpötin. 

Sitten uni loppuikin...

Hui.. mitä tuollainen uni voi tarkoittaa..? Pitää katsoa äidin unikirjasta, vaikken yleensä olekaan taikauskoinen. Olisi silti kiva kuikata, onko tuollaiselle jokin merkitys. Herättyäni unesta oloni oli onnellinen ja tyttäremme oli niin kaunis. Tuli niin ikävä tyttöä... mutta myös ehkä hieman katkera olokin. Näin vilaukselta elämästämme, mitä se olisi voinut olla.

Hiljaa kannan salaisuuttani...

Meillä on töissä pari naista, jotka ovat jäämässä pian äitiyslomalle ja monella on lapsi tai lapsia. En ole kertonut vauvani kohtalosta kenellekään, saatika antanut ymmärtää, että olisin ollut koskaan raskaana. Tuntuu siksi hassulta kuunnella odottavia äitejä, kun he valittavat vaivoistaan loppuraskauden kynnyksellä ja olla itse hiljaa. Muut työkaverit saattavat välillä höpötellä raskaushöpinöitä ja tekisi mieli yhtyä mukaan. Kertoa omia mielipiteitäni ja muutenkin jutella lapsista tai raskaudesta. Päätän kuitenkin olla hiljaa keskutelujen aikana, koska en missään nimessä halua kertoa kenellekään.. että olen ollut raskaana ja menettänyt vauvani. En halua hiljaisia, vaivaantuneita hetkiä tai sääli, jos kertoisin tarinani. 

Tuskin kukaan äiti tai raskaana oleva juttelisi sanaakaan lapsista minulle, jos tietäisi minun menettäneen omani. Enkä halua sitäkään. Minusta on ihana jutella raskaudesta ja lapsista. Ei se minulta ole pois, jos joku toinen saa lapsen. Jos tietäisin jonkun töissä, jota on seurannut sama kohtalo, kuin minua... niin en todellakaan viitsisi/uskaltaisi/kehtaisi ensimmäisenä kertoa hänelle esim. sikiön liikkeistä masussa. Koska en voisi tietää, miten hän reagoisi asiaan, haluaako hän kuulla kenenkään hehkutusta raskaudesta ja onko hän päässyt eteenpäin elämässä. Ja muutenkin vaikka asiasta olisi puhuttu, niin en ehkä hehkuttelisi lapsensa menettäneelle omaa onneani...tai en tiiä. Riippuu varmasti henkilöstä ja kuinka läheisiä oltaisiin.

Haikeana muistelen keskutelujen aikana omia kokemuksiani ja toivon joskus olevani taas raskaana ja lähellä äitiyslomaa. Sitä onnea ja iloa, kun odottaa pienoistaan :)

Töitä, töitä ja töitä :)

On ollut melko hurjaa jo ensimmäiset päivät töissä. Uusien tapojen ja käytäntöjen opettelu on välillä tuskastuttavaa mutta välillä tulee niitä "ahaa"-elämyksiä, kun tuntee onnistuneensa ja oppineensa jotain. Ihanaa päästä toteuttamaan itseään ja tuntee olevansa hyödyksi perheelle tulojen muodossa. Mieskin on milliä vaille vakituista paikkaa ja itselläni on muutama kuukausi koeaikaa. Saan todennäköisesti jatkaa koeajan jälkeen, jos jatkan samaan malliin.

Olette varmaan huomanneet, etten ole vielä päivittänyt painonpudotus taulukkoa. Jep, en ole laihtunut yhtään. Päinvastoin. Tänään kävin vaa'alla ja se näytti 63,4 kg. Menkkojen aikaan tuli syötyä enemmän ja mahtui mukaan yksi alkoholillinen ilta, ystävä pariskuntamme luona. Ensin päätin juovani vain pari siideriä, mutta miehet innostuivat kaatamaan snapseja ulkomailta tuoduista tuliaisista. Se siitä pienestä sievästä juomisesta :D Töissä onneksi on vilkasta ajoittain ja pääasiassa seisomatyötä. Toivon kilojen karistuvan töiden myötä. Tosin ongelmani on aina ollut enemmän tuo epäterveellinen syöminen kuin liikunnan puute. Varsinkin ilta syöminen :) Toinen ongelmani on alkoholi. Ei tarvitse juoda kuin pari siideriä, niin vaaka näyttää parikin kiloa enemmän seuraavana aamua. Ihan sama juoko kaksi vai viisi annosta, niin melkein samat lukemat pamahtaa mittariin.

Ei ole tullut tai kerennyt stressata yhtään. Tuntuukin, että painava säkki olisi pudonnut harteilta. Mukavan levollinen olo on vallinnut pari päivää. Tätä lisää :D 

I'm So Happy!!!

Tidii!!! Sain Sen työpaikan!!! On hurjan onnellinen olo... leijun pilvissä, heh. Vihdoinkin saan arjen takaisin. Oon kyllä hirmu happy! Pääsen kaiken tämän tapahtuneen jälkeen takaisin "elämään" kiinni. Eikä tarvitse viettää päiviään neljän seinän sisällä vaan pääsen kunnolla ihmisten ilmoille...JES!!!

Lyhennetyn äitiysloman (105 päivää) jälkeen kerkesin olla noin pari kuukautta työttömänä. Luulin, että se työhaastattelu meni pyllylleen. Onneksi panokseni kuitenkin riitti, vaikken pystynytkään antamaan itsestäni ehkä sitä parhainta minua. Kuvittelen jo mielessäni, miten voisin rempata ja suunnitella kotimme sisustusta uudelleen ja mitä uutta voisimme ostaa ja tarvitsisimme kotiin. Täytyy ehkä pari kuukautta tehdä kovasti töitä ja sitten keskittyä suunnittelemaan sisustusta. Olen hieman kyllästynyt nykyiseeen, niinpä uusi ilme olisi tervetullutta.

Meinasin ihan unohtaa... eilen alkoi punapäivät "rytinällä" ja niin myös KIVUT!. En muista milloin olisi ollut noin tuskalliset. Noin 4 tuntia kesti kauhea jatkuva polte alavatsassa ja vasta toisen 600 mg buranan jälkeen sain helpotusta olooni. En pystynyt liikkumaan minnekää, auts...ei tahdo enää muistella sitä :D Eli YK1 oli sen 33päivää, kiva :D Toivottavasti työn aloittaminen vie stressiä, kun ei ole yhtä paljon aikaa miettiä vauvantekohommia.

Tänään on "välikierron" kp 2,

Nyt ei mennyt hyvin

Olin työhaastattelussa ja nyt kyllä jäi huono maku suuhun. Haluaisin oikeasti tuonne paikkaan töihin, mutta taitaa jäädä saamatta. Jännitin liikaa, enkä saanut itsestäni tarpeeksi energistä ja positiivista kuvaa, jollainen olen työntekijänä. Tekisi mieli huutaa.. suututtaa tosissaan. "Tahtoo uuden mahdollisuuden.. nyyh". Käyn mielessäni koko ajan mitä olisin voinut tehdä toisin. Itku tulee kohta... 

Noh.. oma vikanihan se on. Mitäs en osannut käyttää tilaisuutta tarpeeksi hyvin. Muistaapahan ensi kerralla, kun pääsee jonnekin haastatteluun. Tulisi jo puhelu: ettet pääse tai pääset, niin voisi olla tästäkin stressaamatta. Tämä odottaminen tietämättömänä työnantajan mietteistä on ihan kauheinta. Meninkö ei todellakaan, ehkä vai kyllä mappiin?

Ai niin.. tänään mennään kp 33. Senkin puolesta vaan hellurei. Paniikki iskee väkisinkin sen takia: onko kehossani jokin toimintahäiriö tullut? Onko sittenkään ovulaatiota tapahtunut, kun kiertokin on poikkeuksellisesti näin pitkä? Vai olenko oikeasti voinut stressata niiiiiin paljon, että menkat ovat sen takia siirtyneet? Pitää alkaa ottaa tulevaisuudessa rennommin. Joo-o.. onko sellainen mahdollista kohdallani, tuskin? :D On se tuo keho ihmeellinen :D Kiitos, kun fiksummat taas infositte minua  (edellisen postauksen kommentit) :)

Onko muita töitä metsästäviä tähän vuoden aikaan? :)  

Samaa kiertoa mennään..

Tein eilen sen raskaustestin, mutta nega tuli edelleen. Tulen kohta hulluksi. Kierto pisimmillään ollut max 29 päivää ikinä. Nyt mennään jo kp 32. Ääh..menee hermot, en ymmärrä miten se heittääkin noin paljon ja miksi juuri nyt. Voiko stressaamisesta venyä kierrot?

Kiva alkaa laskemaan tikuttelun ajankohtaa, jos kierrot on 27-31 tai 32? Ei varmaan riitä enää viisi testiä :D

Kp 31..?

Ei vieläkään ole menkat alkaneet. Tänään tosiaan kp 31... ja pisimmillään kierto on ollut 29 päivää. Mitä oikein on meneillään? Käyn tänään ostamassa raskaustestin. En ymmärrä miksei vuoto ole vielä alkanut. Pakko testata uudelleen, että saan mielenrauhan. Testattiin silloin torstaina ja selkeä nega tuli. Silti pitäis niiden menkkojen jo alkaa. Tosi outoa.. koska näin pitkää kiertoa ei ole ollut koskaan.

Pohdiskelua...

Ihanaa... tervetuloa uusi lukija Heidi seuraamaan blogiani ja kiitos mukavista sanoistasi. :) Kävin kuikkimassa omaasi ja onnittelut pienestä pojastasi <3

Kiitos kaikille, jotka olette kertoneet mielipiteenne joulukuu lapsosista ja omia kokemuksianne! Se toi uutta näkökulmaa asiaan. Ollaan punnittu asioita miehen kanssa ja ollaan tultu päätökseen yrityksestä ensi kierrossa.

Elikkä on pähkäilty miehen kanssa seuraavan kierron kohtaloa ja päädyttiin jättää se väliin. Mies ajatteli sen olevan sitten mukavempaa lapselle, ettei ihan viimesimpänä joudu täyttämään vuosia. Ja sitä myöten joudu odottamaan viimeisten joukossa, esim. mahdollinen mopokortti. Itsekin kannatin ajatusta, koska muistan kun veljeni täytti 15- vuotta vasta lopputalvesta ja hän jaksoi koko kesän surkutella sitä että muut pääsivät jo ajelemaan ja hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi joutuessaan odottamaan. Mulle tuli siitä tosi paha mieli ja se jäi mieleen tosi syvästi. Lapsille nuo syntymäpäivät ovat niin iso juttu ja kaikki uudet asiat, joita ikä tuo mukanaan. Ja haluan järjestää lapselleni aina kunnon synttärit, eikä hänen tarvitse tuntea jäävänsä joulun alle. Olen itse aikamoinen joulu hössöttäjä ja ehkä näin on parempi kaikin puolin.

Toiset voivat pitää ajatus maailmaani pinnallisena ja saakin pitää ja miettiä: "lapsi on lapsi, ihan sama missä kuussa syntyy ja ottaisivat mielellään vastaan pienen ihmisen missä kuussa tahansa, kunhan saisivat pienen ihmeen." Mutta tunnemme että meille tämä on kuitenkin paras vaihtoehto, yksi kuukausi sinne tai tänne vielä kestetään.

Saanpahan pudotella pari kiloa nyt odotellessa. Lisäsinkin tuonne sivuun vähän matka tavoitteita, vaikken ehkä kerkeekään pudottaa tuonne 55 kiloon. Eihän sitä tiedä jos ei tärppäile, niin onhan sitä sitten aikaa :) Aion tilata toiseen yrityskiertoon Clearblue ovulaatiotestejä. Maksoi mitä maksoi. Ei enää halpistestejä, kun ei minun hormonitasot näköjään niihin riitä tai en tiiä mistä sitten kiikastaa. Kerta en saanut ekassa kierrossa bongattua ovulaatiota.

Hauskaa viikonloppua!!

YK1 /kp28

Odotettu raskaustesti on nyt tehty ja saimme negatiivisen tuloksen. Ei ollut pienintäkään testiviivan paikkaa, eli ei haamua, ei mitään. Minä pissasin kuppiin aamu viideltä, kun mies heräsi töihin. Hän teki testin ja joutui ilmoittamaan huonot uutiset. Arvasin, että se on negatiivinen, kun kesti niin kauan hänellä tutkailla testiä.

Ajatukset suuntautuivat heti tulevaan kiertoon. Aloin miettimään, että jos seuraavasta tärppäisi niin vauva syntyisi joulukuussa. Jotenkin tuo joulukuu kammottaa ajatuksena, koska se on vuoden viimeinen kuukausi. Ajattelen tätä lapsen kannalta. Olisiko hänen parempi syntyä vasta seuraavan vuoden 2012 alusta, jos jättäisin seuraavan kierron väliin. Mietin kaikkia koulu juttuja, harrastuksia... koska joulukuussa syntynyt on kuitenkin ikäluokkansa nuorin. En tiiä..tuo joulukuu ei nyt tunnu hyvälle. Täytyy jutella miehen kanssa, että onko se edes ajatellut asiaa nyt kun nega tuli.

Nyt sitten odottelemaan niitä menkkoja...

Ostoksilla

Kävin kaupungilla sisustus ostoksilla ja tunsin pieniä "repäisy" kipuja. Kirjakaupasta ostin uuden kalenterin ja sorruin noiden repäisykipujen rohkaisemana katselemaan vauvakirjoja. Löysin mielenkiintoisen "Vauva -omistajan opas" pienen kirjasen ja ajattelin sen olevan mahtava lahja miehelleni. Kirjassa on kaikki tieto vauvan hoidosta 0-12kk aloittelijalla, kuten olemme mieheni kanssa täysin kokemattomia pienen vauvan hoidosta. Mietin siinä kaupassa, että onkohan tämä nyt huonoa karmaa jos menen ostamaan kirjan ennen testailua ja plussaa. "Äsh, ei sillä ole mitään väliä, jos ostan sen jo etukäteen" :) Kipitin kassalle ja maksoin ostokset.

Pyöräilin kotiin ja rojahdin sohvalle vähän lepäilemään. Sitten se alkoi: kovat menkkakivut. Eikä. Oliko sittenkin huonoa karmaa ostaa se kirja :D  Naureskelin itselleni, vaikka en yleensä ole taikauskoinen. Huomenna ensimmäisen yrityskierron testi ja saa nähdä pääseekö jo odottamaan pientä suurta ihmettä. Tuntuu, että olemme kärsineet jo tarpeeksi viime vuotisten tapahtumien vuoksi ja asaitsisimme saada iloa elämäämme pienen ihmisen voimin. 

On välillä niin ikävä tytärtämme, että ihan kuin joku viiltäisi sydäntä. On raskasta miettiä kaikkea tapahtunutta... kun sain kuulla, että vauvamme tulee menehtymään pian synnyttyään. Viimeistä kolmannesta, kun kannoin vauvaamme kohdussani tieto tulevasta... se voimattomuuden tunne, etten voinut tehdä mitään vauvamme hyväksi. Hautajaisten miettiminen jo ennen kuin vauvamme oli syntynyt. Raskausonnittelujen vastaanotto ja sukulaisten ilointi vauvasta, kun heillä ei ollut aavistustakaan tilanteesta. Toivottavasti saan näistä ikävistä tunteista hieman etäisyyttä uuden raskauden voimin.

Tällä hetkellä kun ei ole uutta raskautta ja odotusta, josta iloita. Olen jotenkin jumiutunut miettimään menneitä katkerana ja jopa vihaisena maailmalle. Toivottavasti jo huomenna saamme syyn aloittaa uuden jakson elämässämme.

2 päivää vielä...

Sitten teen raskaustestin. Hauskaa, miten alkaa jännittämään juuri ennen h-hetkeä :) Masussa on taas tuntunut pieniä nippailuja, joten ihan toiveikkain mielin olen. Sorruin jo näiden masukipujen rohkaisemana katsella kotidopplereita netistä. Aion todennäiköisesti ostaa sellaisen, jossa on kaiutin. Se tuntuu mukavemmalta, jos vaikka vanhempien kanssa porukalla kuunnellaan, niin ei tarvitse jokaisen vuorotellen kuulokkeilla kokeilla.

Pinkki: Angelsounds doppler JPD-100S4

   Sininen: Angelsounds doppler JPD-100B

Tässä on kaksi, joiden välillä mietin. Olen katsellut tuolta raskauskeiju.fi sivuilta. Jos jollakulla on tiedossa edullisempi sivusto tai jotain sanottavaa nuista, niin kaikki palaute otetaan mielellään vastaan.

Tuli eilen himo saada karjalanpiirakoita ja ostinkin ison paketin kerralla. Nyt aamupalaksi kaksi kuppia kahvia ja pari piirakkaa. Ei mikään kevyin aamupala, mutta aion kuluttaa nämä kalorit illalla. Kävin muuten spinningissä eilen.  Poistun sieltä aina hiestämärkänä ja niinhän se on tarkoitus. Ja ihana olo kun on tehyt jotain itsensä hyväksi. Suosittelen lajia kaikille! Nyt herkullisia piirakoita :)

Kuudes aisti..?

Toiset äidit sanovat vain tietäneensä olevansa raskaana, jo ennen raskaustestin plussaa. He ovat tunteneet alusta asti kantaneensa jotain ihanaa. En tiedä voiko sitä sanoa kuudenneksi aistiksi, mutta se kuulostaa siltä. Miten sitä voi vaan tietää? Entäs, jos ei tiedä? Onko se vain kuviteltua ja sitten onkin raskaana. Mitäs se sitten on, että tuntee varmasti olevansa raskaana, mutta saakin negan? 

Suoraan sanottuna oloni ei tunnu siltä, että olisin raskaana. Olo on normaali, eikä tunnu siltä, että minussa olisi joku toinen kiinni. Torstaina teen testin, mutta entäs jos saankin plussan. Kasvanko henkisesti siihen, että kannan sisälläni pientä olentoa? Vai muuttuuko tunteeni heti: "ohoh, no tietenkin olen raskaana" ja tunnen heti rusinani läsnäolon.

Tänään YK1 / kp 25 ja oletetun ovulaation dpo 10.

Oireet kadonneet...

Olo ei tunnu enää siltä, että olisin raskaana. En usko saavani plussaa torstaille. Alavatsassa ei ole enää mitään tuntemuksia ja olo on "normaali" kaikin puolin. Harmittaa ettei löytynyt testeillä ovulaatiota, mutta kai olen kuitenkin ovuloinut jossain vaiheessa. Ei ole vain tärpännyt. Teen kuitenkin raskaustestin, jos menkat ei tule jo sitä ennen. On aika tyhjä ja pettynyt olo jo nyt, vaikka en ole vielä testiä tehnyt. 

Tuntemukset aiemmin viikolla olivat jo niin lupaavia ja olin odottavaisin ja jännittynein mielin. Ettei vaan mieli olisi tehnyt taas kepposiaan ja kuvittelin oireeni. Noh, siihen saan varmuuden ensi viikolla.

 

Kyselyä perjantaille :D

Löysin lukijani Sinin blogisivulta tällaisen kyselyn, jonka voi tehdä itselleen ja ajattelin näin perjantain kunniaksi kokeilla.

Kymmenen asiaa, joita vihaan eniten

1. Epäluotettavia ihmisiä

2. Sotkuista kotia (kotimme ei kuitenkaan ole 24/7 tiptop kunnossa :) )

3. Imurointia, mutta on pakko sitäkin harrastaa edelliseen vedoten

4. Jos en muista ravistaa ketsuppipulloa, niin sieltä tulee ensin sitä litkua (ärsyttävää :D)

5. Pohjaanpalanutta riisipuuroa

6. Itsekkäitä ihmisiä

7. Eläinrääkkäjiä

8. Ihmisiä, jotka pitävät elämän tärkeimpiä asioita itsestäänselvyytenä (esim. lapsiaan) tutuista löytyy valitettavasti tällaisia tapauksia.

9. Kylmää kahvia

10. Aikaisia aamuherätyksiä

Yhdeksän asiaa, jotka ovat ominaisia luonteelleni

1. Iloisuus elämän pienimmistäkin asioista (olen oppinut tämän jalon taidon vasta menetettyä esikoiseni)

2. En stressaa kaikista pienistä vastoinkäymisistä "kyllä kaikki järjestyy"-periaate (elämässä on isompiakin asioita, joita voi sitten stressata)

3. En kuuluta henkilökohtaisia asioitani jokaiselle tutulle, toisin kun joillakin lipsahtaa sitä sun tätä.

4. Osaan puolustautua hyvinkin kärkkäästi, jos asia on minulle tärkeä

5. Olen eläinrakas ja tuijotan aina jokaista vastaantulevaa koiraa. Pikkuveljeni on sanonutkin, että ajan autolla vielä ojaan sen takia :D

6. Tekisin ja teen mitä tahansa lähimmäisteni puolesta

7. En päästä ketä tahansa lähelleni. Siihen menee aikaa, mutta jotkut ihmiset vain kolahtavat ja vain heihin luotan.

8. Olen jojo laihduttaja. En osaa pitää itsekuria ruuan suhteen :D Välillä menee hyvin, mutta toisinaan repsahdan ja ahmin kaiken mitä löytyy

9. En ole aamuihmisiä ja saan huonosti unta iltaisin, siksi tuleekin toisinaan valvottua aika myöhään yöhön :(

8 tapaa valloittaa minut ja sydämeni

1. Kauniit sanat ja kehut, jotka tulevat sydämestä

2. Aito hyväntuulisuus

3. Taidot ja lahjakkuus (esim. urheilu, soittimen soitto, lauluääni)

4. Huumorintaju, taito hauskuuttaa muita

5. Hyvä ruoka

6. Ystävällisyys

7. Sikiön liikkeet masussa, ikävä <3

8. Kauniit eleet, pienet yllätykset päivään

7 asiaa, joita toivon tällä hetkellä

1. Plussa torstain raskaustestiin <3

2. Ettei vauvamme olisi perinyt geenivirheitämme ja saisimme tuoda terveen nyytin kotiin

3. Työpaikan

4. Sisustaa kotia (jäänyt kesken viime vuoden tapahtumien vuoksi)

5. Muutama kiloa painoa pois :D

6. Itsekuria syömisen suhteen

6 asiaa, joita teen ensimmäisenä herättyäni

1. Venyttelen ja koirat tulevat hännät heiluen kyöhnäämään viereeni

2. Käyn vessassa

3. Katson vaa-alta aamulukemat

4. Laitan kahvin valmiiksi napin painallusta vaille ja syötän samalla koirat

5. Lähdetään koirien kanssa aamulenkille

6. Sisälle tultua laitan kahvin tippumaan, otan kahvia ja istahdan hetkeksi koneelle

5 ihmistä, jotka tietävät eniten murheitani

1. Rakas mieheni, kallioni, johon voin aina turvautua 

2. Äitini, joka osaa aina sanoa ne oikeat sanat

3. Ystäväni, joka auttaa aina kun tarvitsen häntä

4. Siskoni, vaikka välimme ovat ylä- ja alamäkeä, voimme silti puhua mitä tahansa

5. Tähän on pakko sanoa, että mieheni sisko, hän ymmärtää ja hänen kanssaan on helppo puhua

4 asiaa, joista olen riippuvainen

1. Pahimmat paheeni, kahvi ja tupakka

2. Miehestäni, heh voiko näin sanoa :D

3. Koiristani ja heidän seurastaan.

4. Roskaruuasta, joskus on pakko saada

3. Kauneinta asiaa, joita minulle on sanottu

1. "Olet minulle tärkein elämässäni" <3 -mieheni

2. "Ihanaa, saadaanko me ensimmäinen lapsenlapsi" -äiti ajatteli, että yritämme lasta vasta kymmenen vuoden päästä... heh muistan vieläkin sen hymyn hänen huulillaan kun kerroimme ensimmäisestä

3. "Tuntuu hienolta, että on elämässä tuollainen ystävä, johon voin luottaa, kiitos" -ystäväni

2 asiaa, joita pelkään eniten

1. Jos joskus joudun keskeyttämään raskauden sen perinnöllisen sairauden vuoksi

2. Joku läheisimmistäni vietäisiin elämästämme ennen aikojaan

1. Tunnustus  

Tunnustan, että muutama vuosi sitten ajattelin vain loistavan työuran luomista ja opiskelua huippu ammattiin, olinkin hyvää vauhtia toteuttamassa unelmaani. Lapsia kuvittelin yrittäväni vasta kymmenen vuoden päästä. Ja kaikki tutut luulivatkin ensimmäisemme olevan vahinko, vaikka hän olisi ollut erittäin toivottu. Nyt vuosia myöhemmin olenkin kauhean vauvakuumeen kourissa. En olisi silloin todellakaan uskonut tätä itsestäni, jos joku olisi väittänyt minulle käyvän näin. Mutta onneksi näin kävi ja tämä vauvahaaveilu on ihanaa kaikesta huolimatta. Uran luominen on laitettu jäihin ja haluan vain tällä hetkellä, että meistä tulisi mieheni kanssa vanhempia.

Suosittelen tekemään tämän kyselyn itselleen. Oli hauskaa pohdiskella ja aukaisi silmiäni monen asian suhteen.

Joko testataan? ...no okei ei vielä :)

Minä haluan tietää!! Tekisi niiiiiin mieli testata, joko se vaikka haamu tulisi. :D Meninkin sanomaan miehelleni, että menen ostamaan testin apteekista ja kokeilen huomenna. Onneksi hän on järjen ääneni heikkona hetkenäni. Hän sanoi " Eiii.. ei, ei vielä, odotetaan ensi viikkoon. Ei se vielä näy." :) On se ihana. Haluaa sitten vielä päästä itse tippailemaan testin ja katsoa ensin. Kertoo kuulemma sitten minulle miten kävi. 

Hän on yleensä kova juksailemaan minua hyväuskoista. Niimpä uhkasin suuttua, jos hän menisi valehtelemaan negatiivista tulosta positiiviseksi. Hmmm... ihan varmasti hän huijaa minua, jos tulos on positiivinen. Taidan kuitenkin sanoa, ettei tässä asiassa saa huijata. On piinailtu jo tarpeeksi. 

Kerran se katsominen kirpaisee, mutta negatiivinen kirpaisee syvältä. Sitä yrittää epätoivoisesti katsoa uudestaan, josko se toinen viiva ilmestyisi tai näkyisi haaleana.. mutta ei mitään. Sama yksi viiva etsii kaveriaan. Iiik.. voin jo kuvitella tilanteen mielessäni. Enkä halua sitä.

Tuntemukset vatsassa on pysynyt samanlaisena: vihlontaa ja menkkamaisia kipuja, vaikka menkkakipuja on yleensä vain kp 1. päivänä. Vaaka on tällä hetkellä kallistumassa raskauden puolelle. Ainakin hyvältä näyttää, kun on edes jotain oireita.  Tänään YK1 / kp21 ja mahdollisen ovulaation dpo 6.

 

Hmm..oireitako..?

Olen yrittänyt olla ajattelematta alkuraskauden oireita. Etten tulisi harhaluuloiseksi ja alkaisi alitajuisesti tuntemaan oireita. Uskon, että jos jotain oikein pohdiskelee. Esim. rintojen arkuus. "Onkohan ne kipeet, ehkä ne on vähän". Sitä alkaa kuvittelemaan, että ne on arat. Vaikkei mitään syytä olisi tuntea niin. 

Ainakin mulle kävi niin viime vuonna, vaikka söin pillereitä kuukautta ennen YK:tta. Ajattelin kuun lopussa olevani varmasti raskaana. Vaikkei sellaista mahdollisuutta ollut pillereiden vuoksi. Kiitos kuviteltujen oireideni: rintojen arkuus, joo vähän paleltikin, mahassa pisteli, turvotti, sun muuta. Odotin ja halusin niiiin kovasti raskaaksi. Aloin kuvittelemaan oireita itselleni ja jopa tuntemaan niitä!

Nyt kun olen saarnannut itselleni tuosta oireiden kuvittelusta, on aika tunnustaa jotain. Tunnen menkkamaisia kipuja ja vihlontaa alavatsassa. Hui... vaikka en mieti niitä yhtään, niin ne tuntuu! Eikä mulla ikinä koske päähän, niin nyt on särkenyt vähän väliä. Ja tänään nenu on ollut tukkoinen.  

Oireitako..? :D 

Tänään on YK1 / kp20 , laskujeni mukaan hedelmöityksestä on kulunut 5 päivää, jos kierto keskimäärin 28. Voikohan näin aikaisin edes tuntea mitään oireita :D

Vauvoille opetus TV-ohjelmia?

Katsoin eilen mieltä järkyttävän Prisman dokumentin TV1:ltä: Tuttipullo ja TV. Tässä TV1:n selostus ohjelmasta:

"Maailman TV-yhtiöt ovat ryhtyneet kilvan tuottamaan ohjelmia jopa kuusikuukautisista parivuotiaille vauvoille. Mikä on ohjelmien kasvatuksellinen arvo ja miten ne vaikuttavat taaperoiden maailmankuvan muotoutumiseen?"

Oli aika hurjaa katsottavaa, miten Yhdysvalloissa jotkut vanhemmat tekevät mitä tahansa saadakseen vauvoistaan jo nuorella iällä lapsineroja. Vauvoille suunnatuissa TV ohjelmissa opetetaan mm. sanoja ja numeroita. Mutta tutkimuksissa kävi ilmi, ettei TV:n katselu ei edistänyt vauvojen oppimista, vaan päinvastoin. Yhdessäkin tutkimuksessa vauvat, jotka olivat katselleet TV ohjelmia enemmän, olivat kielen kehityksessä jäljessä. Kun taas toisessa ryhmässä, jossa vanhemmat pyrkivät opettamaan sanoja vauvoilleen normaalissa vuorovaikutuksessa, olivatkin oppineet niitä useampia. 

Miten jotkut voivat luullakaan, että vanhemman kanssa käydyn vuorovaikutuksen voisi koskaan korvata TV. Sanoohan sen jo järki. Itse olen vahvasti sitä mieltä myös, että sosiaaliset kanssakäymiset ovat vauvoille ja lapsille se paras tapa oppia. 

Toinen asia, mikä pisti huolettamaan. En ennen tiennyt tätä vauvoista. Sille reaktiolle oli oma nimensä, mutta en nyt muista sitä. Kerron tämän ohjelmassa esitetyn esimerkin kautta. Kun aikuinen kuulee esim. auton varashälyttimen. Kiinnitämme siihen huomiota, mutta osaamme kääntää huomiomme pois siitä. Tarpeeksi usein kuultuaan sen aikuinen ei välttämättä enää reagoi hälyttimeen. Vauvoilla ei ole tuota kykyä kääntää huomiotaan pois. Ohjelmassa vanhemmat olivat kertoneet, että aivan kuin heidän vauvansa hypnotisoituisivat TV:n katselusta. Mikä johtui siitä, etteivät vauvat osaa kääntää huomiotaan pois TV:n ärsykkeistä. Aina ku he kuulivat uusia ääniä, kuvia, heidän aivonsa käskivät tarkkailemaan niitä. Heille ei ollut vielä kehittynyt kykyä olla reagoimatta ärsykkeisiin. Kuulosti tosi pelottavalta.

Yksi tutkija sanoi, että vauvalle TV:n katselua saisi olla minimaallisen vähän. Muutti aika paljon omia käsityksiä tuo dokumentti vauvojen TV:n seurailusta. Ja siis dokumentissa puhuttiin puolivuotiaista kahteen ikävuoteen olevista vauvoista.

Kolmas juttu, mikä pisti miettimään. Mitenköhän on Suomen päiväkodeissa tuo TV: n katselu. Yhdysvalloissa joissain päiväkodeissa katsellaan TV ohjelmia jopa 5 tuntia päivässä. Kuulostaa järjettömältä. Ja otettiin kantaa, miten sellainen vie aikaa lapsen oppimiselta vuorovaikutuksen ja leikin kautta. 

Tuo dokumentti: Tuttipullo ja TV tulee ainakin tänään uudestaan TV1 klo 23.10