Tulisivat jo!

Odottelen kärsimättömänä kuukautisia ja sen mukana YK 2:sta. Vaikka tärppäsikin YK 1:stä, niin silti nimeän seuraavan 2:ksi. YK 1 kun oli se kohdunulkoinen. Tänään on kp 29 eli huomenna pliis täti kylään, kiitos! :D Testit odottavat käyttöä ja olen taas innoissani uudesta yrityksestä. Olisiko seuraava kierto Se Kierto? Kaikki menisi hyvin ja 9 kuukauden päästä meillä olisi oma pieni pullaposki hoidettavana. Hui.. jännittää..

Kävin tänään vaa'alla ja kerrankin se osoittautui ystäväkseni. 62,8 kg!!! Vaaka on viimeiset kolme viikkoa näyttänyt sellaista 64 kiloa, joten tuo oli ihana yllätys. Huomiseen :)

Töitä, töitä ja töitä :)

On ollut melko hurjaa jo ensimmäiset päivät töissä. Uusien tapojen ja käytäntöjen opettelu on välillä tuskastuttavaa mutta välillä tulee niitä "ahaa"-elämyksiä, kun tuntee onnistuneensa ja oppineensa jotain. Ihanaa päästä toteuttamaan itseään ja tuntee olevansa hyödyksi perheelle tulojen muodossa. Mieskin on milliä vaille vakituista paikkaa ja itselläni on muutama kuukausi koeaikaa. Saan todennäköisesti jatkaa koeajan jälkeen, jos jatkan samaan malliin.

Olette varmaan huomanneet, etten ole vielä päivittänyt painonpudotus taulukkoa. Jep, en ole laihtunut yhtään. Päinvastoin. Tänään kävin vaa'alla ja se näytti 63,4 kg. Menkkojen aikaan tuli syötyä enemmän ja mahtui mukaan yksi alkoholillinen ilta, ystävä pariskuntamme luona. Ensin päätin juovani vain pari siideriä, mutta miehet innostuivat kaatamaan snapseja ulkomailta tuoduista tuliaisista. Se siitä pienestä sievästä juomisesta :D Töissä onneksi on vilkasta ajoittain ja pääasiassa seisomatyötä. Toivon kilojen karistuvan töiden myötä. Tosin ongelmani on aina ollut enemmän tuo epäterveellinen syöminen kuin liikunnan puute. Varsinkin ilta syöminen :) Toinen ongelmani on alkoholi. Ei tarvitse juoda kuin pari siideriä, niin vaaka näyttää parikin kiloa enemmän seuraavana aamua. Ihan sama juoko kaksi vai viisi annosta, niin melkein samat lukemat pamahtaa mittariin.

Ei ole tullut tai kerennyt stressata yhtään. Tuntuukin, että painava säkki olisi pudonnut harteilta. Mukavan levollinen olo on vallinnut pari päivää. Tätä lisää :D 

Pömppömasun karkoitus

Yritän ennen raskautta päästä eroon tästä iki-ihanasta pömppiksestäni. Olisihan se mukava, jos ei olisi pikkumahaa jo valmiiksi. Ihmiset tajuaisivat, sitten kun jos joskus olen raskaana, että olen oikeesti raskaana. Eikä niitä epäilyjä: "onkohan se raskaana, vai onko se vaan lihonnut?"  Ja joku uskaltaisi kysyä suoraan "oletko raskaana?" sitten kun mahasta voisi niin epäillä. Kävin illalla spinnigissä ja vähän aikaa salilla nostelemassa painoja. Kauniit käsivarret täältä tullaan!

Lisäksi saan ja haluan muuta ajateltavaa. Tuntuu, että ajatukset pyörii tällä hetkellä toivotun raskauden ympärillä. Yritän olla kuormittamatta miestäni näillä ovulaatio puheilla. Aika hyvin olen mielestäni malttanutkin siinä. Voisin kuitenkin koko ajan puhua vauvoista ja raskaudesta. Vielä ainakin suurin osa on pysynyt pään sisällä. Viime alku raskaudessani nimittäin hehkutin jatkuvasti vauva asioita ja ehkä meni jo vähän yli. En osannut puhuakaan enää muusta. Sitä paitsi tällä kertaa on eri tilanne, koska emme tiedä saammeko pitää sikiön vai onko edessä keskeytys. Parempi itsellenikin, että pidän suurimmat mölyt mahassa. Muuten en osaa taas ajatellakaan muuta. Eikä se ole ehkä hyvää henkisesti.

Ollessani hiljempaa ovulaatioista sun muista jutuista, on mies alkanut puhumaan vauva asioista. Olen erittäin yllättynyt, kun hän on joka päivä kysynyt "joko testi näytti plussaa?" tai vastaavaa. Luulin joskus, että häntä ei vain kiinnosta niin paljon puhua vauvoista kuin minä. Mutta asia saattaakin olla niin, että jos annan hänen rauhassa tuoda asian esille, enkä tuputa hänelle kaikkea, saa mieskin avattua suunsa.

YK1/kp13 testaus jatkuu..

Sain tänäänkin negatiivisen ovistesti tuloksen, eli jos kerta huomenna en ovuloi, niin onkohan meneillään oleva kierto 29 päivää. Huomenna pitäisi jo tulla positiinen testitulos tai alan tosissani epäillä noita testejä joita ostin. Voi myös olla käyttäjässä vika.. mistä näitä tietää.

Meidän neiti koiruli voi jo paremmin. Eilen illalla se suostui syömään vähän sitä kanaa ja tänään on ollut oma itsensä. Voin huokaista helpotuksesta. Kiva kun tuo pakkanenkin on hieman hellittänyt, voi käydä pidemmillä kävelylenkeillä koirien kanssa.

Kävin eilen pitkästä aikaa jumpassa salilla ja nyt kyllä tuntuu mukavasti jaloissa, että jotain on tullut tehtyä. Pitää taas aloittaa enemmän hikiliikuntaa, kun on pari kiloa tullut takaisin höllätessä reenailusta. Olisi niin ihana päästä kunnolla sinne normaalipainon puolelle, ettei mahdollisen raskauden jälkeen taas olisi norsun mitoissa. Oon sen verran huono laihduttamisessa, että mitä vähemmän kiloja saan sen parempi. Muutama kilo saisi lähteä, niin voisin olla hyvillä mielin painostani. Saa nähdä lähteekö vai ei.

Ihanat raskauskilot

Kuka sanoi, että raskauskilot karisevat itsestään..? Niin no toivottavasti karisevatkin, jos hoitaa vauvaa kotona ympäri vuorokauden. Siinä uskossa minäkin söin innoissani kahden edestä, enkä välittänyt vaikka paino alkoikin nousta vauhdilla. Vihdoinkin saan syödä hyvällä omalla tunnolla, ihanaa! Ajattelin odottaessani ensimmäistä. Kyllä ne kilot sitten tippuvat, kuluuhan niitä jo imettäessä. En olisi ikinä arvannut, etten pääse koskaan viemään vauvaani kotiin ja häärimään kakkavaippojen ympärillä.

Sainkin ihanat 13 kiloa lisäpainoa ja koko talven olen yrittänyt niitä karistella, yksin. Suoraan sanottua se ei ole ollut helppoa! En osaa vastustaa kiusauksia ja silloin tällöin tulee kyllä herkuteltua roskaruualla ja sipseillä, nam nam. Noh, suuuurella vaivalla on tippunut 15 kiloa ja keinun painorajani ylärajassa tiukasti kiinni. Kilot tippuivat vanhalla kunnon vinkillä: liikuntaa ja terveelliset ruokailutavat. Tulevassa raskaudessa aion tarkkailla enemmän syömistäni ja sanoa vastaan ihanille mummoille, jotka kehottavat syömään vähän väliä. Tavoitteena on siis syödä terveellisemmin eli hei hei suklaapatukat, teitä tulee kyllä ikävä.