Olen yrittänyt olla ajattelematta alkuraskauden oireita. Etten tulisi harhaluuloiseksi ja alkaisi alitajuisesti tuntemaan oireita. Uskon, että jos jotain oikein pohdiskelee. Esim. rintojen arkuus. "Onkohan ne kipeet, ehkä ne on vähän". Sitä alkaa kuvittelemaan, että ne on arat. Vaikkei mitään syytä olisi tuntea niin.
Ainakin mulle kävi niin viime vuonna, vaikka söin pillereitä kuukautta ennen YK:tta. Ajattelin kuun lopussa olevani varmasti raskaana. Vaikkei sellaista mahdollisuutta ollut pillereiden vuoksi. Kiitos kuviteltujen oireideni: rintojen arkuus, joo vähän paleltikin, mahassa pisteli, turvotti, sun muuta. Odotin ja halusin niiiin kovasti raskaaksi. Aloin kuvittelemaan oireita itselleni ja jopa tuntemaan niitä!
Nyt kun olen saarnannut itselleni tuosta oireiden kuvittelusta, on aika tunnustaa jotain. Tunnen menkkamaisia kipuja ja vihlontaa alavatsassa. Hui... vaikka en mieti niitä yhtään, niin ne tuntuu! Eikä mulla ikinä koske päähän, niin nyt on särkenyt vähän väliä. Ja tänään nenu on ollut tukkoinen.
Oireitako..? :D
Oireitako..? :D
Hei, samassa veneessä ollaan! Itsellä viikko oviksesta ja olen varmasti tuntenut (en kuvitellut, heh) vihlontaa alavatsalla mutta jotenkin yritän jättää sen huomioimatta, koska en kuitenkaan uskalla toivoa liikaa :) Koska niin monesti mullekin on käynyt just noin, että olen melkein ollut varma raskaudesta koska sitä on halunnut niin paljon, että on kai jo kuvitellut oireensa... Mutta tsemppiä sulle ja toivo elää, että olisi oikeita oireita! :)
VastaaPoistaMun on pakko sanoa tähän, että vaikka tuo oli miltei kuukausittaista vääntöä noiden oireiden kehittelyn kannalta myös minulle (miltei kuukausittaista siksi, että kierrot heitteli välillä pilvissä) ja alas sieltä kuitenkin rytinällä tultiin, niin raskauduttuani TIESIN sen jossain sisälläni. Joku kuudes vaisto. Oireita ei ollut ensimmäistäkään, mutta tiesin sen että siellä on jotakin. Okei, ehkä tähän vähän vaikutti se, että ystäväni ennusti raskauteni jo moneen otteeseen ennen plussaa, viimeiseksi kaksi päivää ennen plussatestiä :) Täällä on peukut pystyssä, jotta ne kaksi viivaa tulisi sun testiin sieltä viikon päästä!
VastaaPoistaIhanaa, että on mukanaeläjiä ja jännittäjiä :D
VastaaPoistaemma: Hyvä etten ole ainut oireiden kuvittelija, jos tämä onkin turhaa, eikä masuasukkia vielä ole. Tsemppiä myös sinulle ja miehellesi! Ja toivottavasti miehesi fiilis osuu nappiin ja raskaus on jo nurkan takana :)
Tiitu: Arvaa kun mulla on välillä sellainen tunne... "kyllä, siellä on joku". Välillä ei taas tunnu miltään. En osaa sanoa varmaksi. vaikka oon kokenu tän kerran, niin en muista tarkkaan miten aika ennen plussausta meni.
Noh joo.. vielä viikko piinailua ja sitten itketään surusta tai ilosta.
Kiitos Aliisa, toivotaan näin :) Pidetään peukkuja!
VastaaPoista