YK 3, Lh-huippua ei havaittu

Tosiaan on menossa kp 16, eikä testaus kp 12 asti ole tuottanut positiivista ovulaatiotestiä. Luulen kuitenkin, etteivät testausolosuhteet tässä kierrossa ole olleet ne ihanteellisimmat. Olen tehnyt viime päivien aikana yövuoroja, etten ole 1. joka päivä päässyt samaan aikaan tekemään testiä 2. enkä varmaan ole ollut tarpeeksi pitkään käymättä vessassa.  Muuten ihan hyvä fiilis, puputeltu on ja muutenkin elimistö on antanut merkkejä ovulointi kohdasta.

Anteeksi etten ole käynyt kirjoittelemassa.. on viime ja tällä viikolla ollut sellaista hulinaa töissä, eikä vuorotkaan ole ollut mitään helpoimpia. Fyysisesti on ollut raskasta pitkästä aikaan tehdä useita öitä putkeen ja muutenkin teen muutaman ylimääräisen vuoron. Aikaa ja energiaa ei ole riittänyt oikein mihinkään ylimääräiseen. 

Mies oli ihana eilen, kun hän tuli töistä: "Hei, mä mietin töissä, että sä oot varmaan nyt raskaana. Mulla on ihan sellanen tunne."

Mainitsin, että eikös sulla viimeksikin ollut sellainen tunne ja nega oli. Mutta asia olikin kuulemma niin, että minusta tuntui että olen raskaana ja hän oli vain yhtynyt siihen :D Voi, että nuo miehet voikin olla hassuja.

Ihaninta oli kuitenkin, että hän oli miettinyt raskauden mahdollisuutta, mikä osoittaa että hänkin on yhtä innoissaan kuin minä. Meillä ei mies nimittäin usein tee alotetta vauva keskusteluihin, mutta välillä hän ihanasti yllättää tuomalla asian itse esiin. Tai sitten se tuntuu vaan niin mukavalta, että hänkin puhuu vauvoista, koska itse odotan ja haluan tätä niin kovasti sekä asia on minulle erittäin tärkeä :)

YK 3 / kp 16

ovulaatio + influenssa = ?

Edelleen olen kuumeessa. Pari päivää on ollut sellaista 39 asteen luokkaa.. tänään onneksi on hieman hellittänyt ja jaksoin nousta koneelle kirjoittamaan. Lihakset ovat olleet tooosi kipeät ja olo ollut kuin vanhalla mummolla :D Puputtelut jäivät yhteen kertaan voinnistani johtuen. Toivottavasti riittäisi se yksikin kerta :D 

Mies on täysillä mukana "vauvanteko suunnitelmissa" ja herätti muutama aamu sitten heiluttelemaan peittoja niin kuin oltiin suunniteltu. Olin puoli kuollut huonosti nukutun yön jälkeen... kuola poskella, litimärkänä öisen kuume hikoilun takia ja suussa maistui "kissan paska". Olin oikeasti kauhea näky :D On siinä mieskin saattanut miettiä, mitä tuli ehdotettua. Voitte arvata, että puputtelut voitiin unohtaa siltä kertaa :D Kyllä voikin huonoon ajankohtaan sattua tämä influenssa.

Kävi myös sellainen ajatus mielessä, että voikohan tämä kuumeilu vaikuttaa munasolun hedelmöittymiseen tai kiinnittymiseen. Siis saattaako keho hylkiä kaikkea ylimääräistä ja periaatteessa huolehtia vain itse kropasta..? Jaa-a.. en tiiä. Toivottavasti ei.

Hauskaa Vappua!!!

YK 2 / kp 16    dpo 2  (days past ovulation)

Oliskohan kp 5?

Mulla on sellainen kutina, että voisi olla jo kp 5 ja kuukautiset olisivat alkaneet viime perjantaina. KOSKA...

..vuoto oli jo sitä ennen huimasti vähentynyt ja melkein loppumaisillaan. Perjantaina kuitenkin vuoto muuttui punaiseksi ja sitä oli hieman enemmän vaikkei läheskään normaalien vuotojen veroista.  Ajattelin alkaa tikuttamaan kp 12 kohdalla, ettei vaan mene ovulaatio ohi. Mikäli oikeasti kuukautiset ovat meneillään. Eli YK 2 on virallisesti alkanut!!! JES!! Uskon vahvasti, että nyt se on taas menoa! :D

Sunnuntaina mies oli valmistanut upean illallisen punaviinin kera. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka kauniisti hän oli omin kätösinsä koristellut pöydän ja laittanut tajuttoman hyvää ruokaa. Oli täysin ravintola tasoista herkkua. Hän ei ole mikään yltiö romantikko, joten sunnuntaina hän todella ylitti itsensä.

HCG 60

Tosi nopeasti laskenut tuo raskaushormonin arvo. Kävin aamulla ultrassa todenäköisesti viimeisen kerran kohdunulkoisen takia. Enää ei pitäisi tulla mitään yllättävää vuotoa vatsaonteloon tai mitään muutakaan. Masennuin tosin aika paljon, kun kysyin lääkäriltä seuraavista kuukautisista. Voivat kuulemma tulla vaikka kuukauden tai puolentoista kuukauden päästä......prkl!!!! Ärsyttää.. siihen asti pitäisi olla kondomi linja. Alkuviikosta heiluteltiin peittoa ja annoin miehen tulla sisälleni... huups.. :D Noh mä ajattelin, että kierto on varmaan lopuillaan, kohta alkaa uudet kuukautiset, niin eihän se enää näin kierron loppuvaiheessa haittaa :) 

Ei ultran mukaan ainakaan ollut irronnut munasolua, niin ei kai siitä sitten mitään haittaa ollut. Oon aina syönyt pillereitä, niin ei tuo kondomin käyttö ole ikinä houkutellut. En tiiä onko niitä edes meillä?  O_o

Olen silloin tällöin haaveillut ääneen: että mieheni tekisi meille illallista viinin kera (jotain muuta kuin perus spagetti jauhelihakastike linjaa) Nyt mies puhunut koko alkuviikon, että hän aikoo valmistaa tällaisen illallisen meille sunnuntaina. ODOTAN SITÄ INNOLLA!! :) Jääkaappiin on ilmestynyt jo jotain purkkeja joihin en saa koskea. Hän tuntuu kovasti suunnittelevan iltaa ja pähkäilee kuinka saisi ajoituksen oikeaksi töistä tuloani varten. On se herttainen.. en ole monesti nähyt sitä tuollaisena. Täytyy olla vain onnellinen, että se näkee niin paljon vaivaa illallista varten. Sopivat viinitkin on jo valittuna :)

Yritän olla nyt miettimättä niitä kuukautisia, ettei tarvii joka kerta vessassa tarkistaa alushousuja perhosia vatsassa. Ainiin.. "keskenmeno" vuotoa on vieläkin. Just sillei rasittavalla tavalla, että täytyy koko ajan olla jokin pikkuhousunsuoja.

Suhde pohdintaa

Parisuhde on aina ylä- ja alamäkiä. Näin ainakin meilläpäin. Tällä hetkellä on taas ihanan rakastunut olo ja ihailen miestäni. Vaikka hänessä onkin pieniä heikkouksia välillä, kuten ruuan laiton jälkeen on aina vaikeuksia muistaa pyyhkiä pöytien tasot ruuan murusista. Se on kuitenkin pientä, eikä haittaa itse suhteeseen :D Suurempia heikkouksia on tuntuu olevan silloin, kun tuntuu ettei hän huomioi minua tarpeeksi. Aivan kuin olisimme kämppiksiä.. lakanoiden välissä ei ole ollut aikoihin säpinää, eikä päivisin pieniä pusuttelu hetkiä. Toisinaan pitäisi katsoa myös itseään peiliin, eikä aina kuvitella vian olevan miehessä. "olenko tehnyt kaikkeni, jottei näin olisi..?" ...tuskin.

Se miten hän ajattelee minua pienillä teoillaan, tuntuu todella hyvältä. Tänäänkin hän tuli ruokkikselle töistä ja oli ostanut ruokaa minullekin. Yleensä teen ruuan aamupäivällä, jotta hän saa syödä ruokkiksella. Eilen tulin töistä kuitenkin vasta puolen yön jälkeen ja koirallamme oli maha ilmeisesti sekaisin ja piti ulinaa koko yön. Mies käytti sitä tarpeillaan pari kertaa yön aikana ja sain unta vasta kolmen aikoihin. Mies oli ihanasti ajatellut, että todennäköisesti nukun vielä 11:sta kun hän tulee käymään kotona ja oli ostanut meille molemmille ruuat.

Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteen toimivuuden kannalta on mielestäni kunnioitus toista kohtaan. Siihen kiteytyy niin monta asiaa, jotka auttavat suhdetta toimimaan. Kuten toisen huomioiminen ja ajattelee hänen parastaan. On tullut seurattua joskus Dr.Phil ohjelmaa ja siitä on jäänyt mieleen lause: "Oletko hauskaa seuraa tai hyvä tyttöystävä mielestäsi?" tai jotenkin niin se meni. Välillä on pysähdyttävä miettimään: "haluaisinko seurustella itseni kaltaisen kanssa tai teenkö kaikkeni ollakseni ihana tyttöystävä miehelleni?" 

Joskus tulee valitettua turhista asioista miehelle ja siitä tulee paha mieli. Senkin olisi voinut sanoa paremmin ja rakentavammin. Tuntuu kuitenkin, että olemme molemmat kasvaneet suhteessa parempaan suuntaan. Kommunikoimme enemmän suhteesta kuin muutama vuosi sitten ja uskallamme sanoakin toisen virheistä (tai sitten niihin on kiinnittänyt enemmän huomiota :D) 

 

Välillä kun on alamäkeä, tuntuu "Nyt on päästävä tästä suhteesta!" "Mitä minä roikun tässä, kaikki on huonosti" "Ansaitsen parempaa ja plaa plaa.." Sellainen surkuttelu saattaa kestää kohdallani pari/kolme päivää. Syytän siitä hormoniryöppyjä kuukautiskierron aikana. Surkuttelun mentyä ohi mietin: "Mitä ihmettä ajattelin, hänhän on täydellinen MINULLE!"

Vielä lopuksi kerron, että ovulaatiotestit tulivat postin mukana ja sain kaupan päälle Clearblue raskaustestin. Postimies oli tunkenut paketin pienestä kerrostalon postiluukustamme ja paketti oli vähän kärsinyt :( Se oli rutussa, mutta testit näkyivät olevan ihan kunnossa.

Pohdiskelua...

Ihanaa... tervetuloa uusi lukija Heidi seuraamaan blogiani ja kiitos mukavista sanoistasi. :) Kävin kuikkimassa omaasi ja onnittelut pienestä pojastasi <3

Kiitos kaikille, jotka olette kertoneet mielipiteenne joulukuu lapsosista ja omia kokemuksianne! Se toi uutta näkökulmaa asiaan. Ollaan punnittu asioita miehen kanssa ja ollaan tultu päätökseen yrityksestä ensi kierrossa.

Elikkä on pähkäilty miehen kanssa seuraavan kierron kohtaloa ja päädyttiin jättää se väliin. Mies ajatteli sen olevan sitten mukavempaa lapselle, ettei ihan viimesimpänä joudu täyttämään vuosia. Ja sitä myöten joudu odottamaan viimeisten joukossa, esim. mahdollinen mopokortti. Itsekin kannatin ajatusta, koska muistan kun veljeni täytti 15- vuotta vasta lopputalvesta ja hän jaksoi koko kesän surkutella sitä että muut pääsivät jo ajelemaan ja hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi joutuessaan odottamaan. Mulle tuli siitä tosi paha mieli ja se jäi mieleen tosi syvästi. Lapsille nuo syntymäpäivät ovat niin iso juttu ja kaikki uudet asiat, joita ikä tuo mukanaan. Ja haluan järjestää lapselleni aina kunnon synttärit, eikä hänen tarvitse tuntea jäävänsä joulun alle. Olen itse aikamoinen joulu hössöttäjä ja ehkä näin on parempi kaikin puolin.

Toiset voivat pitää ajatus maailmaani pinnallisena ja saakin pitää ja miettiä: "lapsi on lapsi, ihan sama missä kuussa syntyy ja ottaisivat mielellään vastaan pienen ihmisen missä kuussa tahansa, kunhan saisivat pienen ihmeen." Mutta tunnemme että meille tämä on kuitenkin paras vaihtoehto, yksi kuukausi sinne tai tänne vielä kestetään.

Saanpahan pudotella pari kiloa nyt odotellessa. Lisäsinkin tuonne sivuun vähän matka tavoitteita, vaikken ehkä kerkeekään pudottaa tuonne 55 kiloon. Eihän sitä tiedä jos ei tärppäile, niin onhan sitä sitten aikaa :) Aion tilata toiseen yrityskiertoon Clearblue ovulaatiotestejä. Maksoi mitä maksoi. Ei enää halpistestejä, kun ei minun hormonitasot näköjään niihin riitä tai en tiiä mistä sitten kiikastaa. Kerta en saanut ekassa kierrossa bongattua ovulaatiota.

Hauskaa viikonloppua!!

Pömppömasun karkoitus

Yritän ennen raskautta päästä eroon tästä iki-ihanasta pömppiksestäni. Olisihan se mukava, jos ei olisi pikkumahaa jo valmiiksi. Ihmiset tajuaisivat, sitten kun jos joskus olen raskaana, että olen oikeesti raskaana. Eikä niitä epäilyjä: "onkohan se raskaana, vai onko se vaan lihonnut?"  Ja joku uskaltaisi kysyä suoraan "oletko raskaana?" sitten kun mahasta voisi niin epäillä. Kävin illalla spinnigissä ja vähän aikaa salilla nostelemassa painoja. Kauniit käsivarret täältä tullaan!

Lisäksi saan ja haluan muuta ajateltavaa. Tuntuu, että ajatukset pyörii tällä hetkellä toivotun raskauden ympärillä. Yritän olla kuormittamatta miestäni näillä ovulaatio puheilla. Aika hyvin olen mielestäni malttanutkin siinä. Voisin kuitenkin koko ajan puhua vauvoista ja raskaudesta. Vielä ainakin suurin osa on pysynyt pään sisällä. Viime alku raskaudessani nimittäin hehkutin jatkuvasti vauva asioita ja ehkä meni jo vähän yli. En osannut puhuakaan enää muusta. Sitä paitsi tällä kertaa on eri tilanne, koska emme tiedä saammeko pitää sikiön vai onko edessä keskeytys. Parempi itsellenikin, että pidän suurimmat mölyt mahassa. Muuten en osaa taas ajatellakaan muuta. Eikä se ole ehkä hyvää henkisesti.

Ollessani hiljempaa ovulaatioista sun muista jutuista, on mies alkanut puhumaan vauva asioista. Olen erittäin yllättynyt, kun hän on joka päivä kysynyt "joko testi näytti plussaa?" tai vastaavaa. Luulin joskus, että häntä ei vain kiinnosta niin paljon puhua vauvoista kuin minä. Mutta asia saattaakin olla niin, että jos annan hänen rauhassa tuoda asian esille, enkä tuputa hänelle kaikkea, saa mieskin avattua suunsa.

Se Oikea

Sain tänään ihanan herätyksen. Tunsin puoliunessa ollessani, että ihan kuin mieheni makaisi vielä vieressäni. Luulin mieheni lähteneen jo töihin. Käänsin kylkeä ja siinähän se oli, tuijotteli ja sanoi hiljaa hyvää huomenta. Voi eii, oliko se siinä katselemassa kun minä, hehkeänä, varmaan vielä kuola poskella tuhisin unissani. Sanoin hyvät huomenet takaisin ja kysyin "eikö sinun pitäis olla jo töissä?", mutta hän menikin hieman myöhempään ja oli juuri lähdössä.

Mies näytti niin syötävän hyvältä ja minä varmaan pesumopilta vasta heränneenä. Tulin kuitenkin erittäin hyvälle tuulelle ja pysähdyin miettimään "Juu u, hän on Se Oikea minulle".

Joskus en uskonut, että kaikille on Se Oikea jossain. Vaan ihmiset päätyvät yhteen ihmisen kanssa, joka ymmärtää häntä, on tukena, on henkisesti samalla aaltopituudella ja "sietää" parhaiten heidän virheitään. Kuitenkin ajan kanssa käsitys minusta ja miehestäni on muuttunut, ehkä hän onkin vain se yksi ja ainoa. Johtuukohan tällainen ajattelun muuttuminen siitä, että rakastan häntä enemmän kuin alkuaikoina, enkä osaa kuvitella muita hänen tilalleen? Vai käykö muillekin pareille näin, joilla menee hyvin? Rakkaus tuntuu voimistuvan ja koko ajan ajattelen vahvemmin, että toivottavasti hänen kanssaan saan vanhana keinua kiikkustuolissa ja katsella lastenlasten leikkejä.

Rakastan tuollaisia hetkiä kuin aamulla, että pysähdyn hetkeksi ja huomaan/tajuan kuinka paljon miestäni rakastan. Silloin sydän oikein hehkuu, hymy tulee huulille ja mietin hiljaa "kyllä, hän on Se Oikea".