ovulaatio + influenssa = ?

Edelleen olen kuumeessa. Pari päivää on ollut sellaista 39 asteen luokkaa.. tänään onneksi on hieman hellittänyt ja jaksoin nousta koneelle kirjoittamaan. Lihakset ovat olleet tooosi kipeät ja olo ollut kuin vanhalla mummolla :D Puputtelut jäivät yhteen kertaan voinnistani johtuen. Toivottavasti riittäisi se yksikin kerta :D 

Mies on täysillä mukana "vauvanteko suunnitelmissa" ja herätti muutama aamu sitten heiluttelemaan peittoja niin kuin oltiin suunniteltu. Olin puoli kuollut huonosti nukutun yön jälkeen... kuola poskella, litimärkänä öisen kuume hikoilun takia ja suussa maistui "kissan paska". Olin oikeasti kauhea näky :D On siinä mieskin saattanut miettiä, mitä tuli ehdotettua. Voitte arvata, että puputtelut voitiin unohtaa siltä kertaa :D Kyllä voikin huonoon ajankohtaan sattua tämä influenssa.

Kävi myös sellainen ajatus mielessä, että voikohan tämä kuumeilu vaikuttaa munasolun hedelmöittymiseen tai kiinnittymiseen. Siis saattaako keho hylkiä kaikkea ylimääräistä ja periaatteessa huolehtia vain itse kropasta..? Jaa-a.. en tiiä. Toivottavasti ei.

Hauskaa Vappua!!!

YK 2 / kp 16    dpo 2  (days past ovulation)

LH huippu havaittu!

Ovulaatio on huomenna! Tein testin aamulla ja sain positiivisen tuloksen. Hymynaama pärähti ruutuun ja mies katseli vierestä. Kiljaisin innosta ja mies hätkähti: "ihan kuin olisit saanut positiivisen raskaustuloksen" Heh.. no ihanaa oli tämäkin vaikkei sen plussan veroista tietenkään. Olen tänään ollut aamusta asti kovassa kuumeessa ja lihakset ovat erittäin kipeät. Hyvä kun pääsen vessassa käymään. Saa nähdä puputellaanko tänään johtuen voinnistani. Täytyy heti aamulla sitten heilutella peittoja :D 

Otettuani testin laitteesta viivat tosiaan olivat yhtä tummat, niin kuin emmallakin (edellisen tekstin kommentti). Olo on helpottunut, eikä vielä ole iskenyt paniikkia: "Olenko sittenkään valmis tähän? Ei enää siideri iltoja ystävien kanssa, tunnenko jääväni ulkopuoliseksi? Entäs tupakointi.. onko tällä kertaa vaikea lopettaa?"

Kyllähän niitä ajatuksia saattaa jossain vaiheessa käydä läpi, jos plussa pärähtää. Olen kuitenkin valmiimpi kuin koskaan. En halua enää odottaa kuukauttakaan. Olemme miehen kanssa innoissamme uudesta yrityksestä. Niin kauan lapsesta on haaveiltu, ettei peloille löydy tilaa ainakaan tällä hetkellä.  OLEN VALMIS!

Tikuttelu päivät O

Kp 12 ja aloitin ovulaatiotestien tekemisen tästä päivästä. Negatiivinen tuli odotetusti aamulla, mutta jospa se clearbluen ympyrä muuttuisi hymynaamaksi kuluvan viikon aikana. 

Kysymys clearblue digitaalisen ovulaatiotestin käyttäjille: kun napsaisee testaamisen jälkeen tikun pois laitteesta, niin näkyy kaksi viivaa. Aivan kuin muissa testeissä. Itselläni toinen haalea ja toinen tumma. Tarkoittaakohan lähenevää ovulaatiota vai onko viivoilla merkitystä lainkaan tässä testissä?

Mahtavia päiviä ulkona! Harmi vaan ettei ole päässyt siitä nauttimaan, kun ovat työvuorot sattuneet juuri keskipäivän kohdille. Tänään käyn kuntosalilla katsomassa uuden saliohjelman. Tulee nuissa jumpissa juostua toisinaan, kuten zumbassa. Niinpä haluan tällä kertaa käsi painoitteisen ohjelman. Jalat ja keskikroppa saa tarpeeksi lihaskuntoa erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Odottelemaan huomista testaamista ja jännittämään mitä se ohjaaja on kehitellyt mun yläkropalle :)


YK 2 / kp 12

Äitiyspakkaus vai 140€ ?

Mietiskelin tuota äitiyspakkauksen ottamista, vaikkei olekaan vielä ajankohtaista. Mutta jos tulevaisuudessa tulee tilaisuus. Nimittäin meillä on varastossa vuoden 2010 äitiyspakkaus..

Viikkoa ennen tietoa esikoisemme sairaudesta saimme kelan pakkauksen hakea postista. Tutkimme innoissamme yhdessä tavaroita, vaatteita ja lorukirjoja, joista saisi lukea pikkuiselleen iltaisin. Ultran jälkeen tavaroiden näkeminen raasti sydäntä. En osaa sanoin kuvailla, miten pahalta tuntui katsella äitiyspakkausta tyhjässä huoneessa, jolle ei enää ollutkaan käyttöä. Kannoimme miehen kanssa pakkauksen itkien varastoon. Tuntui, että luovuimme siinä vaiheessa lopullisesti toivosta saada tyttö kotiin. Silloin kaikki tuntui todellisemmalta, kun joutui luopumaan kaikista jo ostetuista vauva tarvikkeista.

Kun meillä on jo yksi pakkaus, niin ajattelin ottaa ne käyttöön (jos niille tulee tarvetta). Otan äitiyspakkauksen sijaan 140 euroa ja sijoitan summan vauvatarvikkeisiin, vaikkapa turvakaukaloon. 

Tänään YK 2 / kp 6

Oliskohan kp 5?

Mulla on sellainen kutina, että voisi olla jo kp 5 ja kuukautiset olisivat alkaneet viime perjantaina. KOSKA...

..vuoto oli jo sitä ennen huimasti vähentynyt ja melkein loppumaisillaan. Perjantaina kuitenkin vuoto muuttui punaiseksi ja sitä oli hieman enemmän vaikkei läheskään normaalien vuotojen veroista.  Ajattelin alkaa tikuttamaan kp 12 kohdalla, ettei vaan mene ovulaatio ohi. Mikäli oikeasti kuukautiset ovat meneillään. Eli YK 2 on virallisesti alkanut!!! JES!! Uskon vahvasti, että nyt se on taas menoa! :D

Sunnuntaina mies oli valmistanut upean illallisen punaviinin kera. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka kauniisti hän oli omin kätösinsä koristellut pöydän ja laittanut tajuttoman hyvää ruokaa. Oli täysin ravintola tasoista herkkua. Hän ei ole mikään yltiö romantikko, joten sunnuntaina hän todella ylitti itsensä.

HCG 60

Tosi nopeasti laskenut tuo raskaushormonin arvo. Kävin aamulla ultrassa todenäköisesti viimeisen kerran kohdunulkoisen takia. Enää ei pitäisi tulla mitään yllättävää vuotoa vatsaonteloon tai mitään muutakaan. Masennuin tosin aika paljon, kun kysyin lääkäriltä seuraavista kuukautisista. Voivat kuulemma tulla vaikka kuukauden tai puolentoista kuukauden päästä......prkl!!!! Ärsyttää.. siihen asti pitäisi olla kondomi linja. Alkuviikosta heiluteltiin peittoa ja annoin miehen tulla sisälleni... huups.. :D Noh mä ajattelin, että kierto on varmaan lopuillaan, kohta alkaa uudet kuukautiset, niin eihän se enää näin kierron loppuvaiheessa haittaa :) 

Ei ultran mukaan ainakaan ollut irronnut munasolua, niin ei kai siitä sitten mitään haittaa ollut. Oon aina syönyt pillereitä, niin ei tuo kondomin käyttö ole ikinä houkutellut. En tiiä onko niitä edes meillä?  O_o

Olen silloin tällöin haaveillut ääneen: että mieheni tekisi meille illallista viinin kera (jotain muuta kuin perus spagetti jauhelihakastike linjaa) Nyt mies puhunut koko alkuviikon, että hän aikoo valmistaa tällaisen illallisen meille sunnuntaina. ODOTAN SITÄ INNOLLA!! :) Jääkaappiin on ilmestynyt jo jotain purkkeja joihin en saa koskea. Hän tuntuu kovasti suunnittelevan iltaa ja pähkäilee kuinka saisi ajoituksen oikeaksi töistä tuloani varten. On se herttainen.. en ole monesti nähyt sitä tuollaisena. Täytyy olla vain onnellinen, että se näkee niin paljon vaivaa illallista varten. Sopivat viinitkin on jo valittuna :)

Yritän olla nyt miettimättä niitä kuukautisia, ettei tarvii joka kerta vessassa tarkistaa alushousuja perhosia vatsassa. Ainiin.. "keskenmeno" vuotoa on vieläkin. Just sillei rasittavalla tavalla, että täytyy koko ajan olla jokin pikkuhousunsuoja.

Tulisivat jo!

Odottelen kärsimättömänä kuukautisia ja sen mukana YK 2:sta. Vaikka tärppäsikin YK 1:stä, niin silti nimeän seuraavan 2:ksi. YK 1 kun oli se kohdunulkoinen. Tänään on kp 29 eli huomenna pliis täti kylään, kiitos! :D Testit odottavat käyttöä ja olen taas innoissani uudesta yrityksestä. Olisiko seuraava kierto Se Kierto? Kaikki menisi hyvin ja 9 kuukauden päästä meillä olisi oma pieni pullaposki hoidettavana. Hui.. jännittää..

Kävin tänään vaa'alla ja kerrankin se osoittautui ystäväkseni. 62,8 kg!!! Vaaka on viimeiset kolme viikkoa näyttänyt sellaista 64 kiloa, joten tuo oli ihana yllätys. Huomiseen :)

Suhde pohdintaa

Parisuhde on aina ylä- ja alamäkiä. Näin ainakin meilläpäin. Tällä hetkellä on taas ihanan rakastunut olo ja ihailen miestäni. Vaikka hänessä onkin pieniä heikkouksia välillä, kuten ruuan laiton jälkeen on aina vaikeuksia muistaa pyyhkiä pöytien tasot ruuan murusista. Se on kuitenkin pientä, eikä haittaa itse suhteeseen :D Suurempia heikkouksia on tuntuu olevan silloin, kun tuntuu ettei hän huomioi minua tarpeeksi. Aivan kuin olisimme kämppiksiä.. lakanoiden välissä ei ole ollut aikoihin säpinää, eikä päivisin pieniä pusuttelu hetkiä. Toisinaan pitäisi katsoa myös itseään peiliin, eikä aina kuvitella vian olevan miehessä. "olenko tehnyt kaikkeni, jottei näin olisi..?" ...tuskin.

Se miten hän ajattelee minua pienillä teoillaan, tuntuu todella hyvältä. Tänäänkin hän tuli ruokkikselle töistä ja oli ostanut ruokaa minullekin. Yleensä teen ruuan aamupäivällä, jotta hän saa syödä ruokkiksella. Eilen tulin töistä kuitenkin vasta puolen yön jälkeen ja koirallamme oli maha ilmeisesti sekaisin ja piti ulinaa koko yön. Mies käytti sitä tarpeillaan pari kertaa yön aikana ja sain unta vasta kolmen aikoihin. Mies oli ihanasti ajatellut, että todennäköisesti nukun vielä 11:sta kun hän tulee käymään kotona ja oli ostanut meille molemmille ruuat.

Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteen toimivuuden kannalta on mielestäni kunnioitus toista kohtaan. Siihen kiteytyy niin monta asiaa, jotka auttavat suhdetta toimimaan. Kuten toisen huomioiminen ja ajattelee hänen parastaan. On tullut seurattua joskus Dr.Phil ohjelmaa ja siitä on jäänyt mieleen lause: "Oletko hauskaa seuraa tai hyvä tyttöystävä mielestäsi?" tai jotenkin niin se meni. Välillä on pysähdyttävä miettimään: "haluaisinko seurustella itseni kaltaisen kanssa tai teenkö kaikkeni ollakseni ihana tyttöystävä miehelleni?" 

Joskus tulee valitettua turhista asioista miehelle ja siitä tulee paha mieli. Senkin olisi voinut sanoa paremmin ja rakentavammin. Tuntuu kuitenkin, että olemme molemmat kasvaneet suhteessa parempaan suuntaan. Kommunikoimme enemmän suhteesta kuin muutama vuosi sitten ja uskallamme sanoakin toisen virheistä (tai sitten niihin on kiinnittänyt enemmän huomiota :D) 

 

Välillä kun on alamäkeä, tuntuu "Nyt on päästävä tästä suhteesta!" "Mitä minä roikun tässä, kaikki on huonosti" "Ansaitsen parempaa ja plaa plaa.." Sellainen surkuttelu saattaa kestää kohdallani pari/kolme päivää. Syytän siitä hormoniryöppyjä kuukautiskierron aikana. Surkuttelun mentyä ohi mietin: "Mitä ihmettä ajattelin, hänhän on täydellinen MINULLE!"

Vielä lopuksi kerron, että ovulaatiotestit tulivat postin mukana ja sain kaupan päälle Clearblue raskaustestin. Postimies oli tunkenut paketin pienestä kerrostalon postiluukustamme ja paketti oli vähän kärsinyt :( Se oli rutussa, mutta testit näkyivät olevan ihan kunnossa.

Katseet kohti tulevaa kiertoa

Tilasin kotitesti.fi sivuilta Clearblue ovulaatiotestejä 7 kpl paketin hintaan 31,50 €. Halusin ostaa nyt kunnon testejä, joissa näkyy selkeästi onko ovulaatio tulossa vai ei. Turhauttavaa oli ekassa yrityskierrossa arvailla testi viivan tummuutta. Eikä hormonini ehkä riittänyt näyttämään positiivista. Ainakaan en saanut mielestäni positiivista tulosta kertaakaan. 

Ongelmana ei meillä ole ollut hedelmöittyminen, vaan ongelmat ovat alkaneet sen jälkeen. Huvikseni mietin noita meidän onnistumis prosentteja. Näyttäävät vaan pienentyvän :D Perinnöllisen sairauden riski 25 % + 5-10 % kohdunulkoisen riski. Mitähän seuraavaksi :D Ei osaa vielä kuvitella, ettei mitään tapahtuisi seuraavassa raskaudessa. Varmaan monella muullakin on samanlaisia ajatuksia, jotka ovat kamppaileet raskauksien kanssa. Tai sitten kun yli puolen välin raskautta ollaan, niin sitten saattaa uskaltaa jopa uskoa... jospa se sittenkin viimein tapahtuu ja pieni nyytti on todella tulossa kotiin.

Verinen keskenmeno vuoto on vähentynyt huimasti. Muutama tippa eilen. Todennäköisesti huomaan kun kuukautiset alkavat. Tänään luulisin olevan kp 23, jos kohtu elää omaa elämäänsä :)

Kiitos myös kaikille tukijoilleni! Ihanaa huomata, ettei ole tämän asian kanssa yksin. Onhan sitä mies ja äitini, joiden kanssa keskustelen kaikesta. Kuitenkin ihmeen paljon tämä blogi tuo uudenlaista voimaa ja jaksamista kestää tällaisia asioita. On niin ihana huomata, kuinka monet kamppailevat tosissaan vauvakuumeen parissa ja omistautuvat asialle.

Lupa uuteen yritykseen

Polilla ultrassa käyty ja tilanne on paranemaan päin. Veren määrä vatsaontelossa on vähentynyt, kivut alkavat hellittää pikku hiljaa. Tosin vuoto on runsasta ja saattaa jatkua jopa viikkoja. Periaatteessahan on keskenmeno meneillään. Kuitenkaan sikiö ei olisi koskaan voinut selvitä munajohtimessa, koska istukka ei saa siellä samanlailla ravintoa, eikä johtimessa ole tilaakaan kehittyä. 

Huomenna soittaa hoitaja mikä oli tänään otetuista verikokeista raskaushormonin arvo. (toivottavasti siis laskenut)

Keskustelimme uudesta yrityksestä. Oli onnea tavallaan matkassakin, että jätimme tämän kierron väliin. Olisi ollut melkoinen järkytys jos nyt olisi tärpännyt kohtuun ja aikaisempi olisi johtimessa :D Noh, ei tarvitse onneksi spekuloida. Eli siis seuraavista kuukautisista on lupa aloittaa, koska mitään lääkkeellistä hoitoa ei raskauden keskeyttämiseksi tarvinnut tehdä. Mikäli se kohtu elää omaa elämäänsä välittämättä johtimessa olevasta "raskaudesta", niin tänään voisi olla noin kp 20. Saa nähdä miten tämä "keskenmeno" vuoto osuu kuukautisten kanssa päällekäin. Toivottavasti sen erottaa tai huomaa millon alkaa oikeat menkat.

On ollut nyt aikaa miettiä tätä kaikkea. On suoraan sanottuna alkanut vituttaa. Eikä sitä jo ansaitsisi saada terveen lapsen. Siskoni oli hauska sanoessaan "ärsyttää, kun sulle käy näin..kun oot aina kaikille niin kiva." Jaa-a, pitäisi varmaan olla tästä lähin kusipää, niin silloinhan kaikki onnistuu. Alkaa itestäniki tuntua siltä, että ketkä ei välttämättä odota ja arvosta asiaa yhtä paljon, saavat sen helpommalla. Anteeks, tänään vituttaa tämä kohtalo ja vaivun kohta itsesääliin vähäksi aikaa. "Miksi taas piti kaiken epäonnistua?!?!" Ekasta koettelumuksesta selvitty, eikä osannut edes kuvitella tällaista. Tottakai silloin se tapahtuu itselleen.. prkl...

Kohdunulkoinen raskaus

Tärisen hieman vieläkin kun kirjoitan tätä. En voi itsekään uskoa kaikkea vielä todeksi. Olen ollut sairaalassa muutaman päivän, mutta nyt olen kotona. Vuode levossa ja toivon että kaikki menee hyvin. En ole kirjoitellut tämän takia aikoihin, mutta aloitan nyt alusta.

Keskiviikko yönä kaikki alkoi. En voinut nukkua, koska mahaani koski aivan sairaasti. En ole koskaan tuntenut sellaista kipua ja tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Alavatsani vasen puoli tuntui olevan tulessa, aivan kuin joku pyörittelisi puukkoa ja kipu säteili reiteen. Kolmen tunnin päästä en pystynyt enää olemaan kotona ja menin ensiapuun 3:lta yöllä. Kysyivät "onko raskausmahdollisuutta?" ja kielsin. "Välikierto" menossa ja kuukautiset kaksi viikkoa sitten. Antoivat suoraan lihakseen pari piikkiä kipulääkettä ja lähdin kotiin. Kivut jatkuivat, mutta lievempinä. Nukahdin viideltä.

Heräsin aamulla ja menin vessaan. "Mitä helvettiä?! Verta alushousuissa ja kp on 15. Mikä mulla on..?." Sitten se alkoi taas. Tajuton kipu vasemmalla puolen alavatsaa, säteili taas reiteen. Kiemurtelin kotona klo 15 asti ja sitten pyöräilin tuskissani päivystykseen. Lääkäri epäili kystan puhjenneen (ei kuulemma ole vaarallinen, ainoastaan sekin erittäin kivuliasta) ja otti verikokeen tulehdusarvojen selvittämiseksi. Olin tuskissani, enkä halunnut jäädä odottamaan tuntia tulosten selviämiseksi. Lääkäri aikoi ottaa yhteyttä puhelimitse.

Makasin kotona sohvalla kivuissa ja odottelin miestäni kotiin. Puhelin soi:

 

"Näistä sinun verikokeista soittelen. Tulehdusarvoissa ei ole mitään, mutta sinä olet RASKAANA." -"Mitäh?!?!?!" 

En oikein käsittänyt. Mielessä pyöri vain kaikki lääkkeet ja kipupiikit joita olen saanut...voi ei. Seuraava ajatus oli, että voi perkele. Tämä ei ole normaalia... saatana se on varmasti kohdunulkoinen... Lääkäri kehotti lähtemään lääkäriin, jos en pysty olemaan kotona tai vuoto yltyy. Seuraavaksi aamuksi eli torstai aamuksi varattiin ultra.

Kahdeksalta olin polilla ja lääkäri aloitti ultraamisen. "Kohtu on tyhjä, täällä ei ainakaan ole mitään." Okei... se on kohdunulkoinen, sen jo arvasin. Kohdunulkoisessa on yleistä, että kuukautiset eivät jää pois. "Mutta munanjohtimessa on raskauden merkkejä" Sikiötä ei näkynyt, eli siellä oli ainakin joitain istukkakudoksia tai jäännöksiä alkiosta. Selvä.. eli YK1 onkin tärpännyt, mutta munasolu ei ole kulkeutunut kohtuun. Viikkoja siis todennäköisesti 6+5. "Nyt lähdet ambulanssilla ***** sairaalaan" (Paikkakuntani sairaala on pieni, eikä siellä ole erikoisosaamista, jota tilanteeni vaati). Odottelin äitini kanssa aulassa ambulanssin henkilökuntaa hakemaan minua. Yhtäkkiä alkoi tajuttomat kivut, jalkani meni tunnottomaksi ja tunsin pyörtyväni. Onneksi äitini tajusi sen ja haki henkilökuntaa apuun. Ennätin makuulle ja tippa laitettiin käteeni. En saisi syödä tai juoda mitään, jos minut jouduttaisiin leikkaamaan tähystämällä.

Ambulanssilla minut vietiin isompaan sairaalaan ja kärsin edelleen kauheista kivuista. Minut ultrattiin ja sain kipulääkkeitä tipan kautta. Vatsaontelooni oli vuotanut verta, mutta vielä ei tarvitsisi leikata. Lääkäri halusi välttää sen, jos vain mahdollista. Olin mielissäni. Raskauteni oli onneksi niin alussa, että se saattaisi jopa mennä itsestään pois. Jäin yöksi tarkkailuun, raskaushormonini ja hemoglobiini arvoa seurattaisiin. 

Jos hemoglobiini lähtisi jyrkkään laskuun. Edessä olisi leikkaus, koska silloin vatsaonteloon vuotaisi enemmän verta ja vuoto olisi tyrehdytettävä. Raskaushormoni tuplaantuu yleensä päivittäin raskauden alussa ainakin. Eli jos arvo nousisi... se tarkoittaisi, että raskaus jatkuu ja se tulisi keskeyttää. Kuitenkin arvoni pysyivät samassa parin päivän ajan ja lääkäri uskoi, ettei raskaus jatku ja keskemeno on menossa. Munanjohtimeni tyhjentyisi itsestään.

Pääsin tänään kotiin. Olen sairaslomalla ja vuode levossa. En jaksaikaan tehdä mitään, olo on heikko. Jouduin olemaan yhteensä 38 tuntia syömättä ja juomatta, jos lähtö leikkaukseen olisi tullut. Kipuja on edelleen, ei kuitenkaan onneksi niin pistäviä kuin aiemmin. Mikäli verinen vuoto runsaantuu tai kivut kovenee. On otettava ambulanssi sairaalaan. Ei saa kuulemma jäädä odottelemaan, koska tila voi heiketä hetkessä ja verta vuotaa vaarallisen paljon vatsaonteloon.

Ilmeisesti, kun tein YK1:n jälkeen testejä, niin raskaushormonia ei ole ollut tarpeeksi. Hedelmöittyneen munasolun ollessa munanjohtimessani. Toivottavasti selviän vähällä. Olen erehtynyt lukemaan kauhutarinoita kohdunulkoisista raskauksista: jopa kuolemaan johtaneita raskauksia, katkaistuja munanjohtimia ja vaikka mitä.

Noh, jospa sitten seuraava... kolmas raskaus riittäisi toivottuun lopputulokseen :) Ja selviäisimme tästä kotona vuodelevolla, eikä munanjohdin kärsisi raskaudesta. Maanantaina ultraan ja tarkistetaan tilanne.