Ei niin ei...

Eilen saapui täti, vaikkei sitä olisi todellakaan kaivattu. Olo on masentunut, turhautunut, hieman vihainenkin... miksi en tullut raskaaksi..? Alkaa olla rasittavaa.. YK 4 on alkanut. Aiemmin raskautuminen tuntui normaalilta ja luonnolliselta asialta. Tällä hetkellä on alkanut mietityttämään, että onko minuun tullut jokin vika. Miksi kohdinulkoinen.. onko putket tukossa, vai onko jotain muuta. 

Tässä kierrossa jo tuntui siltä, että "ääh...tuskin olen raskaana". En edes kovin miettinyt alkuraskauden oireita, vaan päätin odottaa kuukautisten alkua. Sieltähän ne sitten lopulta tulivat. Kuitenkin sisimmässäni hiljaa toivoin raskautuvani. Enkä pyytänyt juhanustakaan vapaaksi, koska ajattelin "samahan se on olla töissä, kuin katsoa toisten riekkumista". Olisin heti paljastunut raskaudesta, koska normaalista poltan ja otan alkoholia muiden kanssa. Eipähän ole paljastumisestakaan nyt pelkoa, kun en ole raskaana.

Turhauttavaa.. kaikki jatkuu taas ennallaan, niinkuin ennen. Noooh.. nyt lähdetään kohti maalisvauvaa :) Taidan tilata taas netistä muutama ovulaatiotestin. YK 3 oli 29 päivää pitkä.

YK 4 / kp2

YK 3, Lh-huippua ei havaittu

Tosiaan on menossa kp 16, eikä testaus kp 12 asti ole tuottanut positiivista ovulaatiotestiä. Luulen kuitenkin, etteivät testausolosuhteet tässä kierrossa ole olleet ne ihanteellisimmat. Olen tehnyt viime päivien aikana yövuoroja, etten ole 1. joka päivä päässyt samaan aikaan tekemään testiä 2. enkä varmaan ole ollut tarpeeksi pitkään käymättä vessassa.  Muuten ihan hyvä fiilis, puputeltu on ja muutenkin elimistö on antanut merkkejä ovulointi kohdasta.

Anteeksi etten ole käynyt kirjoittelemassa.. on viime ja tällä viikolla ollut sellaista hulinaa töissä, eikä vuorotkaan ole ollut mitään helpoimpia. Fyysisesti on ollut raskasta pitkästä aikaan tehdä useita öitä putkeen ja muutenkin teen muutaman ylimääräisen vuoron. Aikaa ja energiaa ei ole riittänyt oikein mihinkään ylimääräiseen. 

Mies oli ihana eilen, kun hän tuli töistä: "Hei, mä mietin töissä, että sä oot varmaan nyt raskaana. Mulla on ihan sellanen tunne."

Mainitsin, että eikös sulla viimeksikin ollut sellainen tunne ja nega oli. Mutta asia olikin kuulemma niin, että minusta tuntui että olen raskaana ja hän oli vain yhtynyt siihen :D Voi, että nuo miehet voikin olla hassuja.

Ihaninta oli kuitenkin, että hän oli miettinyt raskauden mahdollisuutta, mikä osoittaa että hänkin on yhtä innoissaan kuin minä. Meillä ei mies nimittäin usein tee alotetta vauva keskusteluihin, mutta välillä hän ihanasti yllättää tuomalla asian itse esiin. Tai sitten se tuntuu vaan niin mukavalta, että hänkin puhuu vauvoista, koska itse odotan ja haluan tätä niin kovasti sekä asia on minulle erittäin tärkeä :)

YK 3 / kp 16

"Haaveista suurin..

vauva.. oma pieni kulta, jota hoivaisin.. uhraisin elämäni hänelle. Rakastaisin ja tekisin kaikkeni hänen vuokseen. Yrittäisin olla hyvä äiti, jonka hän ansaitsee."

Hassua, miten kaipaa jotain mitä ei ole edes ikinä kokenut. Silti kaipaan omaa pientä nyyttiä, josta huolehtia. Haluan olla raskaana.. miettiä, että kannan sisälläni pientä, luoksemme kasvavaa ihmistä. Sikiön liikkeet ovat elämäni upeimpia kokemuksia ja tahdon tuntea ne uudelleen! Rakastaa, jotain.. mitä ei ole vielä nähnyt. Elää terveellisesti juuri hänen terveyttään ajatellen. Syödä tarvittavat vitamiinit, etsiä vaunuja, vaatteita, sänkyä ja valmistaa kodin hänen tuloaan varten.

Ehkä vielä joskus.. mutta milloin..? Tietämättömyydessä on tuskaista elää. Onneksi on sentään ovulaatiotikut ja raskaustestit vähän helpottamassa elämää :D

YK 3 / kp 7

YK 3 / kp 1

Se niistä tuntemuksista, kuukautiset alkoivat tänään. Ihmeen lyhyeksi jäi YK 2, nimittäin 26 päivää. Tästä lähtee taas uusi yrityskierto numerolla 3.

Ei auta jäädä murehtimaan. Tästä lähtee uusi yritys käyntiin. Uskomatonta, että helmikuussa aloitettiin taas yrittämään ja nyt on jo toukokuu.. eikä toivottua tulosta ole vielä saatu. En olisi osannut silloin kuvitella, ettei toukokuussa olla vielä raskaana. Mutta tätähän se on.. mitä oikein haluaa, niin ei se tule millään.

kp 26

 Äsh! Nyt vaivaa se negatiivinen tulos. Mulla on ihan sellanen olo kuin olisin raskaana. Oireitako? 

-Väsymys (iltaisin ei jaksa valvoa yli kymmeneen ja päivällä otettava päikkärit)

- Närästää (aivain kuin ensimmäisessä raskaudessa)

- Päätä särkenyt välillä

- Vihlaisuja alavatsalla

- Jotkut hajut tuntuneet oudoilta

En suostu vielä uskomaan testiä, vaan teen yhden vielä perjantaina. Silloin kp 29. Miksi pitikin mennä tekemään niin aikaisin se testi (kp 25) :D Nyt jännittää koko ajan, eikä osaa ajatella muuta.

Kesä tulee vauhdilla. Uskomatonta, että on kohta jo toukokuun puoliväli! Aika on kulunut hurjan nopeasti vauvantekosuunnittelujen lomassa. 

Laiskottaa!!! Kotona olisi vaikka kuinka paljon hommia, mutta ei nyt vaan kiinnostaisi tehdä mitään. On itkupotkuraivari olo. Tekisi mieli vain heittäytyä sohvalle, katsoa telkkaria, eikä välittää mistään tekemättömistä kotihommista, liikunnasta tai laihduttamisesta...ihan sama...

Ei tärpänny..

Tuntuu tosi vaikealta kirjoittaa negatiivisesta raskaustestin tuloksesta. Tein tänään testin ja negatiivinenhan se oli. Olimme miehen kanssa varmoja, että olisin raskaana... mutta ei.. niin ei. V****taa!!! Ottaa päähän oikeesti! 

Sitten seuraavana odotellaan niitä menkkoja kylään... prkl. Ei tullut tammi vauvaa :( Toivottavasti helmi vauvaksi tärppäisi. Jäi nuita ovulaatiotestejä 5 kpl edellisestä kierrosta. Ehdin jo toivoa ja miettiä ettei niitä olisi enää tarvittu, mutta toisin kävi.

Tunnelmat ovat erittäin maassa, enkä tahdo uskoa tulosta oikeaksi. Kolmas kerta ei tuottaut heti tulosta..nyyh. Aiemmin siis kaksi kertaa tärpännyt aina eka yrityksellä. Siksi odotin automaattisesti, että "tottakai nytkin tärppää heti". Huoh.. Tein testin sillä Clearbluella, jonka voi tehdä jo neljä päivää ennen oletettuja kuukautisia.

YK 2 / kp 25

I'm back!

Ihanaa olla ja tuntea itsensä normaaliksi eli terveeksi! Illalla oli vielä lämpö 39 astetta, mutta aamulla herättyäni ei ollut mitään. Kävin suihkussa jättämässä viimeiset hikikarpalot ja yritin syödä jotain. Vielä on toki hieman outo ja heikko olo muutaman päivän.. erittäin vähäisen syönnin takia.

Vaa'alla oli pakko piipahtaa ja tulos oli uskomaton 61,3 kg. Huhhuh.. tuollaista lukua en ole nähnytkään sitten kahteen vuoteen! :D Saa nähdä miten paino nyt nousee, kun ruoka alkaa taas maistumaan. En uskalla vielä merkata "kilojen karistusta" kohtaan mitään, koska luulen että suurin osa oli nesteitä... mitä lähti hikoilun vuoksi.

Sivussa olleeseen kyselyyn vastasi upeat 31 ihanaa henkilöä! Erittäin iso ja lämmin KIITOS vastaajille! Tässä vielä tuloksia tarkasteltavaksi:

Kuinka kauan parisuhteenne on kestänyt tähän mennessä?

0-3 vuotta      25 %

3-6 vuotta      38 %

Yli 6 vuotta    32 %

En seurustele  3 %

Eilisestä lähtien nännit ovat olleet normaaleja kuukautisoireita herkemmät. Hmmm.. hieman jo hymyilyttää :) voisiko se tarkoittaa...? :D Mietiskelen vielä milloin uskallan tehdä ensimmäisen raskaustestin. Teen Clearblue testin "normaalia" aikaisemmin, koska ohjeiden mukaan sen voisi tehdä jo 4 päivää ennen kuukautisten alkua. Ehkä jo ensi sunnuntaina tai alkuviikosta... katsellaan. :)

YK 2 / kp 18  dpo 4

ovulaatio + influenssa = ?

Edelleen olen kuumeessa. Pari päivää on ollut sellaista 39 asteen luokkaa.. tänään onneksi on hieman hellittänyt ja jaksoin nousta koneelle kirjoittamaan. Lihakset ovat olleet tooosi kipeät ja olo ollut kuin vanhalla mummolla :D Puputtelut jäivät yhteen kertaan voinnistani johtuen. Toivottavasti riittäisi se yksikin kerta :D 

Mies on täysillä mukana "vauvanteko suunnitelmissa" ja herätti muutama aamu sitten heiluttelemaan peittoja niin kuin oltiin suunniteltu. Olin puoli kuollut huonosti nukutun yön jälkeen... kuola poskella, litimärkänä öisen kuume hikoilun takia ja suussa maistui "kissan paska". Olin oikeasti kauhea näky :D On siinä mieskin saattanut miettiä, mitä tuli ehdotettua. Voitte arvata, että puputtelut voitiin unohtaa siltä kertaa :D Kyllä voikin huonoon ajankohtaan sattua tämä influenssa.

Kävi myös sellainen ajatus mielessä, että voikohan tämä kuumeilu vaikuttaa munasolun hedelmöittymiseen tai kiinnittymiseen. Siis saattaako keho hylkiä kaikkea ylimääräistä ja periaatteessa huolehtia vain itse kropasta..? Jaa-a.. en tiiä. Toivottavasti ei.

Hauskaa Vappua!!!

YK 2 / kp 16    dpo 2  (days past ovulation)

LH huippu havaittu!

Ovulaatio on huomenna! Tein testin aamulla ja sain positiivisen tuloksen. Hymynaama pärähti ruutuun ja mies katseli vierestä. Kiljaisin innosta ja mies hätkähti: "ihan kuin olisit saanut positiivisen raskaustuloksen" Heh.. no ihanaa oli tämäkin vaikkei sen plussan veroista tietenkään. Olen tänään ollut aamusta asti kovassa kuumeessa ja lihakset ovat erittäin kipeät. Hyvä kun pääsen vessassa käymään. Saa nähdä puputellaanko tänään johtuen voinnistani. Täytyy heti aamulla sitten heilutella peittoja :D 

Otettuani testin laitteesta viivat tosiaan olivat yhtä tummat, niin kuin emmallakin (edellisen tekstin kommentti). Olo on helpottunut, eikä vielä ole iskenyt paniikkia: "Olenko sittenkään valmis tähän? Ei enää siideri iltoja ystävien kanssa, tunnenko jääväni ulkopuoliseksi? Entäs tupakointi.. onko tällä kertaa vaikea lopettaa?"

Kyllähän niitä ajatuksia saattaa jossain vaiheessa käydä läpi, jos plussa pärähtää. Olen kuitenkin valmiimpi kuin koskaan. En halua enää odottaa kuukauttakaan. Olemme miehen kanssa innoissamme uudesta yrityksestä. Niin kauan lapsesta on haaveiltu, ettei peloille löydy tilaa ainakaan tällä hetkellä.  OLEN VALMIS!

Tikuttelu päivät O

Kp 12 ja aloitin ovulaatiotestien tekemisen tästä päivästä. Negatiivinen tuli odotetusti aamulla, mutta jospa se clearbluen ympyrä muuttuisi hymynaamaksi kuluvan viikon aikana. 

Kysymys clearblue digitaalisen ovulaatiotestin käyttäjille: kun napsaisee testaamisen jälkeen tikun pois laitteesta, niin näkyy kaksi viivaa. Aivan kuin muissa testeissä. Itselläni toinen haalea ja toinen tumma. Tarkoittaakohan lähenevää ovulaatiota vai onko viivoilla merkitystä lainkaan tässä testissä?

Mahtavia päiviä ulkona! Harmi vaan ettei ole päässyt siitä nauttimaan, kun ovat työvuorot sattuneet juuri keskipäivän kohdille. Tänään käyn kuntosalilla katsomassa uuden saliohjelman. Tulee nuissa jumpissa juostua toisinaan, kuten zumbassa. Niinpä haluan tällä kertaa käsi painoitteisen ohjelman. Jalat ja keskikroppa saa tarpeeksi lihaskuntoa erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Odottelemaan huomista testaamista ja jännittämään mitä se ohjaaja on kehitellyt mun yläkropalle :)


YK 2 / kp 12

Äitiyspakkaus vai 140€ ?

Mietiskelin tuota äitiyspakkauksen ottamista, vaikkei olekaan vielä ajankohtaista. Mutta jos tulevaisuudessa tulee tilaisuus. Nimittäin meillä on varastossa vuoden 2010 äitiyspakkaus..

Viikkoa ennen tietoa esikoisemme sairaudesta saimme kelan pakkauksen hakea postista. Tutkimme innoissamme yhdessä tavaroita, vaatteita ja lorukirjoja, joista saisi lukea pikkuiselleen iltaisin. Ultran jälkeen tavaroiden näkeminen raasti sydäntä. En osaa sanoin kuvailla, miten pahalta tuntui katsella äitiyspakkausta tyhjässä huoneessa, jolle ei enää ollutkaan käyttöä. Kannoimme miehen kanssa pakkauksen itkien varastoon. Tuntui, että luovuimme siinä vaiheessa lopullisesti toivosta saada tyttö kotiin. Silloin kaikki tuntui todellisemmalta, kun joutui luopumaan kaikista jo ostetuista vauva tarvikkeista.

Kun meillä on jo yksi pakkaus, niin ajattelin ottaa ne käyttöön (jos niille tulee tarvetta). Otan äitiyspakkauksen sijaan 140 euroa ja sijoitan summan vauvatarvikkeisiin, vaikkapa turvakaukaloon. 

Tänään YK 2 / kp 6

Oliskohan kp 5?

Mulla on sellainen kutina, että voisi olla jo kp 5 ja kuukautiset olisivat alkaneet viime perjantaina. KOSKA...

..vuoto oli jo sitä ennen huimasti vähentynyt ja melkein loppumaisillaan. Perjantaina kuitenkin vuoto muuttui punaiseksi ja sitä oli hieman enemmän vaikkei läheskään normaalien vuotojen veroista.  Ajattelin alkaa tikuttamaan kp 12 kohdalla, ettei vaan mene ovulaatio ohi. Mikäli oikeasti kuukautiset ovat meneillään. Eli YK 2 on virallisesti alkanut!!! JES!! Uskon vahvasti, että nyt se on taas menoa! :D

Sunnuntaina mies oli valmistanut upean illallisen punaviinin kera. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka kauniisti hän oli omin kätösinsä koristellut pöydän ja laittanut tajuttoman hyvää ruokaa. Oli täysin ravintola tasoista herkkua. Hän ei ole mikään yltiö romantikko, joten sunnuntaina hän todella ylitti itsensä.

HCG 60

Tosi nopeasti laskenut tuo raskaushormonin arvo. Kävin aamulla ultrassa todenäköisesti viimeisen kerran kohdunulkoisen takia. Enää ei pitäisi tulla mitään yllättävää vuotoa vatsaonteloon tai mitään muutakaan. Masennuin tosin aika paljon, kun kysyin lääkäriltä seuraavista kuukautisista. Voivat kuulemma tulla vaikka kuukauden tai puolentoista kuukauden päästä......prkl!!!! Ärsyttää.. siihen asti pitäisi olla kondomi linja. Alkuviikosta heiluteltiin peittoa ja annoin miehen tulla sisälleni... huups.. :D Noh mä ajattelin, että kierto on varmaan lopuillaan, kohta alkaa uudet kuukautiset, niin eihän se enää näin kierron loppuvaiheessa haittaa :) 

Ei ultran mukaan ainakaan ollut irronnut munasolua, niin ei kai siitä sitten mitään haittaa ollut. Oon aina syönyt pillereitä, niin ei tuo kondomin käyttö ole ikinä houkutellut. En tiiä onko niitä edes meillä?  O_o

Olen silloin tällöin haaveillut ääneen: että mieheni tekisi meille illallista viinin kera (jotain muuta kuin perus spagetti jauhelihakastike linjaa) Nyt mies puhunut koko alkuviikon, että hän aikoo valmistaa tällaisen illallisen meille sunnuntaina. ODOTAN SITÄ INNOLLA!! :) Jääkaappiin on ilmestynyt jo jotain purkkeja joihin en saa koskea. Hän tuntuu kovasti suunnittelevan iltaa ja pähkäilee kuinka saisi ajoituksen oikeaksi töistä tuloani varten. On se herttainen.. en ole monesti nähyt sitä tuollaisena. Täytyy olla vain onnellinen, että se näkee niin paljon vaivaa illallista varten. Sopivat viinitkin on jo valittuna :)

Yritän olla nyt miettimättä niitä kuukautisia, ettei tarvii joka kerta vessassa tarkistaa alushousuja perhosia vatsassa. Ainiin.. "keskenmeno" vuotoa on vieläkin. Just sillei rasittavalla tavalla, että täytyy koko ajan olla jokin pikkuhousunsuoja.

Tulisivat jo!

Odottelen kärsimättömänä kuukautisia ja sen mukana YK 2:sta. Vaikka tärppäsikin YK 1:stä, niin silti nimeän seuraavan 2:ksi. YK 1 kun oli se kohdunulkoinen. Tänään on kp 29 eli huomenna pliis täti kylään, kiitos! :D Testit odottavat käyttöä ja olen taas innoissani uudesta yrityksestä. Olisiko seuraava kierto Se Kierto? Kaikki menisi hyvin ja 9 kuukauden päästä meillä olisi oma pieni pullaposki hoidettavana. Hui.. jännittää..

Kävin tänään vaa'alla ja kerrankin se osoittautui ystäväkseni. 62,8 kg!!! Vaaka on viimeiset kolme viikkoa näyttänyt sellaista 64 kiloa, joten tuo oli ihana yllätys. Huomiseen :)

Suhde pohdintaa

Parisuhde on aina ylä- ja alamäkiä. Näin ainakin meilläpäin. Tällä hetkellä on taas ihanan rakastunut olo ja ihailen miestäni. Vaikka hänessä onkin pieniä heikkouksia välillä, kuten ruuan laiton jälkeen on aina vaikeuksia muistaa pyyhkiä pöytien tasot ruuan murusista. Se on kuitenkin pientä, eikä haittaa itse suhteeseen :D Suurempia heikkouksia on tuntuu olevan silloin, kun tuntuu ettei hän huomioi minua tarpeeksi. Aivan kuin olisimme kämppiksiä.. lakanoiden välissä ei ole ollut aikoihin säpinää, eikä päivisin pieniä pusuttelu hetkiä. Toisinaan pitäisi katsoa myös itseään peiliin, eikä aina kuvitella vian olevan miehessä. "olenko tehnyt kaikkeni, jottei näin olisi..?" ...tuskin.

Se miten hän ajattelee minua pienillä teoillaan, tuntuu todella hyvältä. Tänäänkin hän tuli ruokkikselle töistä ja oli ostanut ruokaa minullekin. Yleensä teen ruuan aamupäivällä, jotta hän saa syödä ruokkiksella. Eilen tulin töistä kuitenkin vasta puolen yön jälkeen ja koirallamme oli maha ilmeisesti sekaisin ja piti ulinaa koko yön. Mies käytti sitä tarpeillaan pari kertaa yön aikana ja sain unta vasta kolmen aikoihin. Mies oli ihanasti ajatellut, että todennäköisesti nukun vielä 11:sta kun hän tulee käymään kotona ja oli ostanut meille molemmille ruuat.

Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteen toimivuuden kannalta on mielestäni kunnioitus toista kohtaan. Siihen kiteytyy niin monta asiaa, jotka auttavat suhdetta toimimaan. Kuten toisen huomioiminen ja ajattelee hänen parastaan. On tullut seurattua joskus Dr.Phil ohjelmaa ja siitä on jäänyt mieleen lause: "Oletko hauskaa seuraa tai hyvä tyttöystävä mielestäsi?" tai jotenkin niin se meni. Välillä on pysähdyttävä miettimään: "haluaisinko seurustella itseni kaltaisen kanssa tai teenkö kaikkeni ollakseni ihana tyttöystävä miehelleni?" 

Joskus tulee valitettua turhista asioista miehelle ja siitä tulee paha mieli. Senkin olisi voinut sanoa paremmin ja rakentavammin. Tuntuu kuitenkin, että olemme molemmat kasvaneet suhteessa parempaan suuntaan. Kommunikoimme enemmän suhteesta kuin muutama vuosi sitten ja uskallamme sanoakin toisen virheistä (tai sitten niihin on kiinnittänyt enemmän huomiota :D) 

 

Välillä kun on alamäkeä, tuntuu "Nyt on päästävä tästä suhteesta!" "Mitä minä roikun tässä, kaikki on huonosti" "Ansaitsen parempaa ja plaa plaa.." Sellainen surkuttelu saattaa kestää kohdallani pari/kolme päivää. Syytän siitä hormoniryöppyjä kuukautiskierron aikana. Surkuttelun mentyä ohi mietin: "Mitä ihmettä ajattelin, hänhän on täydellinen MINULLE!"

Vielä lopuksi kerron, että ovulaatiotestit tulivat postin mukana ja sain kaupan päälle Clearblue raskaustestin. Postimies oli tunkenut paketin pienestä kerrostalon postiluukustamme ja paketti oli vähän kärsinyt :( Se oli rutussa, mutta testit näkyivät olevan ihan kunnossa.

Katseet kohti tulevaa kiertoa

Tilasin kotitesti.fi sivuilta Clearblue ovulaatiotestejä 7 kpl paketin hintaan 31,50 €. Halusin ostaa nyt kunnon testejä, joissa näkyy selkeästi onko ovulaatio tulossa vai ei. Turhauttavaa oli ekassa yrityskierrossa arvailla testi viivan tummuutta. Eikä hormonini ehkä riittänyt näyttämään positiivista. Ainakaan en saanut mielestäni positiivista tulosta kertaakaan. 

Ongelmana ei meillä ole ollut hedelmöittyminen, vaan ongelmat ovat alkaneet sen jälkeen. Huvikseni mietin noita meidän onnistumis prosentteja. Näyttäävät vaan pienentyvän :D Perinnöllisen sairauden riski 25 % + 5-10 % kohdunulkoisen riski. Mitähän seuraavaksi :D Ei osaa vielä kuvitella, ettei mitään tapahtuisi seuraavassa raskaudessa. Varmaan monella muullakin on samanlaisia ajatuksia, jotka ovat kamppaileet raskauksien kanssa. Tai sitten kun yli puolen välin raskautta ollaan, niin sitten saattaa uskaltaa jopa uskoa... jospa se sittenkin viimein tapahtuu ja pieni nyytti on todella tulossa kotiin.

Verinen keskenmeno vuoto on vähentynyt huimasti. Muutama tippa eilen. Todennäköisesti huomaan kun kuukautiset alkavat. Tänään luulisin olevan kp 23, jos kohtu elää omaa elämäänsä :)

Kiitos myös kaikille tukijoilleni! Ihanaa huomata, ettei ole tämän asian kanssa yksin. Onhan sitä mies ja äitini, joiden kanssa keskustelen kaikesta. Kuitenkin ihmeen paljon tämä blogi tuo uudenlaista voimaa ja jaksamista kestää tällaisia asioita. On niin ihana huomata, kuinka monet kamppailevat tosissaan vauvakuumeen parissa ja omistautuvat asialle.

Lupa uuteen yritykseen

Polilla ultrassa käyty ja tilanne on paranemaan päin. Veren määrä vatsaontelossa on vähentynyt, kivut alkavat hellittää pikku hiljaa. Tosin vuoto on runsasta ja saattaa jatkua jopa viikkoja. Periaatteessahan on keskenmeno meneillään. Kuitenkaan sikiö ei olisi koskaan voinut selvitä munajohtimessa, koska istukka ei saa siellä samanlailla ravintoa, eikä johtimessa ole tilaakaan kehittyä. 

Huomenna soittaa hoitaja mikä oli tänään otetuista verikokeista raskaushormonin arvo. (toivottavasti siis laskenut)

Keskustelimme uudesta yrityksestä. Oli onnea tavallaan matkassakin, että jätimme tämän kierron väliin. Olisi ollut melkoinen järkytys jos nyt olisi tärpännyt kohtuun ja aikaisempi olisi johtimessa :D Noh, ei tarvitse onneksi spekuloida. Eli siis seuraavista kuukautisista on lupa aloittaa, koska mitään lääkkeellistä hoitoa ei raskauden keskeyttämiseksi tarvinnut tehdä. Mikäli se kohtu elää omaa elämäänsä välittämättä johtimessa olevasta "raskaudesta", niin tänään voisi olla noin kp 20. Saa nähdä miten tämä "keskenmeno" vuoto osuu kuukautisten kanssa päällekäin. Toivottavasti sen erottaa tai huomaa millon alkaa oikeat menkat.

On ollut nyt aikaa miettiä tätä kaikkea. On suoraan sanottuna alkanut vituttaa. Eikä sitä jo ansaitsisi saada terveen lapsen. Siskoni oli hauska sanoessaan "ärsyttää, kun sulle käy näin..kun oot aina kaikille niin kiva." Jaa-a, pitäisi varmaan olla tästä lähin kusipää, niin silloinhan kaikki onnistuu. Alkaa itestäniki tuntua siltä, että ketkä ei välttämättä odota ja arvosta asiaa yhtä paljon, saavat sen helpommalla. Anteeks, tänään vituttaa tämä kohtalo ja vaivun kohta itsesääliin vähäksi aikaa. "Miksi taas piti kaiken epäonnistua?!?!" Ekasta koettelumuksesta selvitty, eikä osannut edes kuvitella tällaista. Tottakai silloin se tapahtuu itselleen.. prkl...

Kohdunulkoinen raskaus

Tärisen hieman vieläkin kun kirjoitan tätä. En voi itsekään uskoa kaikkea vielä todeksi. Olen ollut sairaalassa muutaman päivän, mutta nyt olen kotona. Vuode levossa ja toivon että kaikki menee hyvin. En ole kirjoitellut tämän takia aikoihin, mutta aloitan nyt alusta.

Keskiviikko yönä kaikki alkoi. En voinut nukkua, koska mahaani koski aivan sairaasti. En ole koskaan tuntenut sellaista kipua ja tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Alavatsani vasen puoli tuntui olevan tulessa, aivan kuin joku pyörittelisi puukkoa ja kipu säteili reiteen. Kolmen tunnin päästä en pystynyt enää olemaan kotona ja menin ensiapuun 3:lta yöllä. Kysyivät "onko raskausmahdollisuutta?" ja kielsin. "Välikierto" menossa ja kuukautiset kaksi viikkoa sitten. Antoivat suoraan lihakseen pari piikkiä kipulääkettä ja lähdin kotiin. Kivut jatkuivat, mutta lievempinä. Nukahdin viideltä.

Heräsin aamulla ja menin vessaan. "Mitä helvettiä?! Verta alushousuissa ja kp on 15. Mikä mulla on..?." Sitten se alkoi taas. Tajuton kipu vasemmalla puolen alavatsaa, säteili taas reiteen. Kiemurtelin kotona klo 15 asti ja sitten pyöräilin tuskissani päivystykseen. Lääkäri epäili kystan puhjenneen (ei kuulemma ole vaarallinen, ainoastaan sekin erittäin kivuliasta) ja otti verikokeen tulehdusarvojen selvittämiseksi. Olin tuskissani, enkä halunnut jäädä odottamaan tuntia tulosten selviämiseksi. Lääkäri aikoi ottaa yhteyttä puhelimitse.

Makasin kotona sohvalla kivuissa ja odottelin miestäni kotiin. Puhelin soi:

 

"Näistä sinun verikokeista soittelen. Tulehdusarvoissa ei ole mitään, mutta sinä olet RASKAANA." -"Mitäh?!?!?!" 

En oikein käsittänyt. Mielessä pyöri vain kaikki lääkkeet ja kipupiikit joita olen saanut...voi ei. Seuraava ajatus oli, että voi perkele. Tämä ei ole normaalia... saatana se on varmasti kohdunulkoinen... Lääkäri kehotti lähtemään lääkäriin, jos en pysty olemaan kotona tai vuoto yltyy. Seuraavaksi aamuksi eli torstai aamuksi varattiin ultra.

Kahdeksalta olin polilla ja lääkäri aloitti ultraamisen. "Kohtu on tyhjä, täällä ei ainakaan ole mitään." Okei... se on kohdunulkoinen, sen jo arvasin. Kohdunulkoisessa on yleistä, että kuukautiset eivät jää pois. "Mutta munanjohtimessa on raskauden merkkejä" Sikiötä ei näkynyt, eli siellä oli ainakin joitain istukkakudoksia tai jäännöksiä alkiosta. Selvä.. eli YK1 onkin tärpännyt, mutta munasolu ei ole kulkeutunut kohtuun. Viikkoja siis todennäköisesti 6+5. "Nyt lähdet ambulanssilla ***** sairaalaan" (Paikkakuntani sairaala on pieni, eikä siellä ole erikoisosaamista, jota tilanteeni vaati). Odottelin äitini kanssa aulassa ambulanssin henkilökuntaa hakemaan minua. Yhtäkkiä alkoi tajuttomat kivut, jalkani meni tunnottomaksi ja tunsin pyörtyväni. Onneksi äitini tajusi sen ja haki henkilökuntaa apuun. Ennätin makuulle ja tippa laitettiin käteeni. En saisi syödä tai juoda mitään, jos minut jouduttaisiin leikkaamaan tähystämällä.

Ambulanssilla minut vietiin isompaan sairaalaan ja kärsin edelleen kauheista kivuista. Minut ultrattiin ja sain kipulääkkeitä tipan kautta. Vatsaontelooni oli vuotanut verta, mutta vielä ei tarvitsisi leikata. Lääkäri halusi välttää sen, jos vain mahdollista. Olin mielissäni. Raskauteni oli onneksi niin alussa, että se saattaisi jopa mennä itsestään pois. Jäin yöksi tarkkailuun, raskaushormonini ja hemoglobiini arvoa seurattaisiin. 

Jos hemoglobiini lähtisi jyrkkään laskuun. Edessä olisi leikkaus, koska silloin vatsaonteloon vuotaisi enemmän verta ja vuoto olisi tyrehdytettävä. Raskaushormoni tuplaantuu yleensä päivittäin raskauden alussa ainakin. Eli jos arvo nousisi... se tarkoittaisi, että raskaus jatkuu ja se tulisi keskeyttää. Kuitenkin arvoni pysyivät samassa parin päivän ajan ja lääkäri uskoi, ettei raskaus jatku ja keskemeno on menossa. Munanjohtimeni tyhjentyisi itsestään.

Pääsin tänään kotiin. Olen sairaslomalla ja vuode levossa. En jaksaikaan tehdä mitään, olo on heikko. Jouduin olemaan yhteensä 38 tuntia syömättä ja juomatta, jos lähtö leikkaukseen olisi tullut. Kipuja on edelleen, ei kuitenkaan onneksi niin pistäviä kuin aiemmin. Mikäli verinen vuoto runsaantuu tai kivut kovenee. On otettava ambulanssi sairaalaan. Ei saa kuulemma jäädä odottelemaan, koska tila voi heiketä hetkessä ja verta vuotaa vaarallisen paljon vatsaonteloon.

Ilmeisesti, kun tein YK1:n jälkeen testejä, niin raskaushormonia ei ole ollut tarpeeksi. Hedelmöittyneen munasolun ollessa munanjohtimessani. Toivottavasti selviän vähällä. Olen erehtynyt lukemaan kauhutarinoita kohdunulkoisista raskauksista: jopa kuolemaan johtaneita raskauksia, katkaistuja munanjohtimia ja vaikka mitä.

Noh, jospa sitten seuraava... kolmas raskaus riittäisi toivottuun lopputulokseen :) Ja selviäisimme tästä kotona vuodelevolla, eikä munanjohdin kärsisi raskaudesta. Maanantaina ultraan ja tarkistetaan tilanne.

Hurja uni

Näin tosi outoa unta viime yönä. Olimme mieheni kanssa kotona ja äitini oli käymässä. Edesmennyt tyttäremme oli elossa ja hän oli noin vuoden ikäinen. Hän käveli olohuoneessamme vaipat jalassa ja mekko päällä. Hiukset olivat vaalentuneet syntymästä. Olin iloinen, hymyilin ja katselin tytärtämme touhuamassa ympäriinsä. Hän tepasteli luokseni suussaan suklaata. Sanoin "et kai sinä noin isoa palaa voi syödä kerralla" ja otin palan suusta ja annoin siitä pienemmän palan hänelle. Kysyin vielä äidiltäni, että saako hän syödä suklaata. Kehotin tytärtäni menemään vieressäni tuolilla istuvan isin luo. Tyttö lähtikin horjuvin askelin isin syliin. Olin todella ihmeissäni ja katsoin äitiäni: "Miten  ****** (tyttäremme nimi) on täällä, eikö hän olekaan kuollut. Meillähän oli hautajaiset...?" Äitini katsoi minua hämmentyneenä, eikä ymmärtänyt mitä höpötin. 

Sitten uni loppuikin...

Hui.. mitä tuollainen uni voi tarkoittaa..? Pitää katsoa äidin unikirjasta, vaikken yleensä olekaan taikauskoinen. Olisi silti kiva kuikata, onko tuollaiselle jokin merkitys. Herättyäni unesta oloni oli onnellinen ja tyttäremme oli niin kaunis. Tuli niin ikävä tyttöä... mutta myös ehkä hieman katkera olokin. Näin vilaukselta elämästämme, mitä se olisi voinut olla.

Hiljaa kannan salaisuuttani...

Meillä on töissä pari naista, jotka ovat jäämässä pian äitiyslomalle ja monella on lapsi tai lapsia. En ole kertonut vauvani kohtalosta kenellekään, saatika antanut ymmärtää, että olisin ollut koskaan raskaana. Tuntuu siksi hassulta kuunnella odottavia äitejä, kun he valittavat vaivoistaan loppuraskauden kynnyksellä ja olla itse hiljaa. Muut työkaverit saattavat välillä höpötellä raskaushöpinöitä ja tekisi mieli yhtyä mukaan. Kertoa omia mielipiteitäni ja muutenkin jutella lapsista tai raskaudesta. Päätän kuitenkin olla hiljaa keskutelujen aikana, koska en missään nimessä halua kertoa kenellekään.. että olen ollut raskaana ja menettänyt vauvani. En halua hiljaisia, vaivaantuneita hetkiä tai sääli, jos kertoisin tarinani. 

Tuskin kukaan äiti tai raskaana oleva juttelisi sanaakaan lapsista minulle, jos tietäisi minun menettäneen omani. Enkä halua sitäkään. Minusta on ihana jutella raskaudesta ja lapsista. Ei se minulta ole pois, jos joku toinen saa lapsen. Jos tietäisin jonkun töissä, jota on seurannut sama kohtalo, kuin minua... niin en todellakaan viitsisi/uskaltaisi/kehtaisi ensimmäisenä kertoa hänelle esim. sikiön liikkeistä masussa. Koska en voisi tietää, miten hän reagoisi asiaan, haluaako hän kuulla kenenkään hehkutusta raskaudesta ja onko hän päässyt eteenpäin elämässä. Ja muutenkin vaikka asiasta olisi puhuttu, niin en ehkä hehkuttelisi lapsensa menettäneelle omaa onneani...tai en tiiä. Riippuu varmasti henkilöstä ja kuinka läheisiä oltaisiin.

Haikeana muistelen keskutelujen aikana omia kokemuksiani ja toivon joskus olevani taas raskaana ja lähellä äitiyslomaa. Sitä onnea ja iloa, kun odottaa pienoistaan :)

Töitä, töitä ja töitä :)

On ollut melko hurjaa jo ensimmäiset päivät töissä. Uusien tapojen ja käytäntöjen opettelu on välillä tuskastuttavaa mutta välillä tulee niitä "ahaa"-elämyksiä, kun tuntee onnistuneensa ja oppineensa jotain. Ihanaa päästä toteuttamaan itseään ja tuntee olevansa hyödyksi perheelle tulojen muodossa. Mieskin on milliä vaille vakituista paikkaa ja itselläni on muutama kuukausi koeaikaa. Saan todennäköisesti jatkaa koeajan jälkeen, jos jatkan samaan malliin.

Olette varmaan huomanneet, etten ole vielä päivittänyt painonpudotus taulukkoa. Jep, en ole laihtunut yhtään. Päinvastoin. Tänään kävin vaa'alla ja se näytti 63,4 kg. Menkkojen aikaan tuli syötyä enemmän ja mahtui mukaan yksi alkoholillinen ilta, ystävä pariskuntamme luona. Ensin päätin juovani vain pari siideriä, mutta miehet innostuivat kaatamaan snapseja ulkomailta tuoduista tuliaisista. Se siitä pienestä sievästä juomisesta :D Töissä onneksi on vilkasta ajoittain ja pääasiassa seisomatyötä. Toivon kilojen karistuvan töiden myötä. Tosin ongelmani on aina ollut enemmän tuo epäterveellinen syöminen kuin liikunnan puute. Varsinkin ilta syöminen :) Toinen ongelmani on alkoholi. Ei tarvitse juoda kuin pari siideriä, niin vaaka näyttää parikin kiloa enemmän seuraavana aamua. Ihan sama juoko kaksi vai viisi annosta, niin melkein samat lukemat pamahtaa mittariin.

Ei ole tullut tai kerennyt stressata yhtään. Tuntuukin, että painava säkki olisi pudonnut harteilta. Mukavan levollinen olo on vallinnut pari päivää. Tätä lisää :D 

I'm So Happy!!!

Tidii!!! Sain Sen työpaikan!!! On hurjan onnellinen olo... leijun pilvissä, heh. Vihdoinkin saan arjen takaisin. Oon kyllä hirmu happy! Pääsen kaiken tämän tapahtuneen jälkeen takaisin "elämään" kiinni. Eikä tarvitse viettää päiviään neljän seinän sisällä vaan pääsen kunnolla ihmisten ilmoille...JES!!!

Lyhennetyn äitiysloman (105 päivää) jälkeen kerkesin olla noin pari kuukautta työttömänä. Luulin, että se työhaastattelu meni pyllylleen. Onneksi panokseni kuitenkin riitti, vaikken pystynytkään antamaan itsestäni ehkä sitä parhainta minua. Kuvittelen jo mielessäni, miten voisin rempata ja suunnitella kotimme sisustusta uudelleen ja mitä uutta voisimme ostaa ja tarvitsisimme kotiin. Täytyy ehkä pari kuukautta tehdä kovasti töitä ja sitten keskittyä suunnittelemaan sisustusta. Olen hieman kyllästynyt nykyiseeen, niinpä uusi ilme olisi tervetullutta.

Meinasin ihan unohtaa... eilen alkoi punapäivät "rytinällä" ja niin myös KIVUT!. En muista milloin olisi ollut noin tuskalliset. Noin 4 tuntia kesti kauhea jatkuva polte alavatsassa ja vasta toisen 600 mg buranan jälkeen sain helpotusta olooni. En pystynyt liikkumaan minnekää, auts...ei tahdo enää muistella sitä :D Eli YK1 oli sen 33päivää, kiva :D Toivottavasti työn aloittaminen vie stressiä, kun ei ole yhtä paljon aikaa miettiä vauvantekohommia.

Tänään on "välikierron" kp 2,

Nyt ei mennyt hyvin

Olin työhaastattelussa ja nyt kyllä jäi huono maku suuhun. Haluaisin oikeasti tuonne paikkaan töihin, mutta taitaa jäädä saamatta. Jännitin liikaa, enkä saanut itsestäni tarpeeksi energistä ja positiivista kuvaa, jollainen olen työntekijänä. Tekisi mieli huutaa.. suututtaa tosissaan. "Tahtoo uuden mahdollisuuden.. nyyh". Käyn mielessäni koko ajan mitä olisin voinut tehdä toisin. Itku tulee kohta... 

Noh.. oma vikanihan se on. Mitäs en osannut käyttää tilaisuutta tarpeeksi hyvin. Muistaapahan ensi kerralla, kun pääsee jonnekin haastatteluun. Tulisi jo puhelu: ettet pääse tai pääset, niin voisi olla tästäkin stressaamatta. Tämä odottaminen tietämättömänä työnantajan mietteistä on ihan kauheinta. Meninkö ei todellakaan, ehkä vai kyllä mappiin?

Ai niin.. tänään mennään kp 33. Senkin puolesta vaan hellurei. Paniikki iskee väkisinkin sen takia: onko kehossani jokin toimintahäiriö tullut? Onko sittenkään ovulaatiota tapahtunut, kun kiertokin on poikkeuksellisesti näin pitkä? Vai olenko oikeasti voinut stressata niiiiiin paljon, että menkat ovat sen takia siirtyneet? Pitää alkaa ottaa tulevaisuudessa rennommin. Joo-o.. onko sellainen mahdollista kohdallani, tuskin? :D On se tuo keho ihmeellinen :D Kiitos, kun fiksummat taas infositte minua  (edellisen postauksen kommentit) :)

Onko muita töitä metsästäviä tähän vuoden aikaan? :)  

Samaa kiertoa mennään..

Tein eilen sen raskaustestin, mutta nega tuli edelleen. Tulen kohta hulluksi. Kierto pisimmillään ollut max 29 päivää ikinä. Nyt mennään jo kp 32. Ääh..menee hermot, en ymmärrä miten se heittääkin noin paljon ja miksi juuri nyt. Voiko stressaamisesta venyä kierrot?

Kiva alkaa laskemaan tikuttelun ajankohtaa, jos kierrot on 27-31 tai 32? Ei varmaan riitä enää viisi testiä :D

Kp 31..?

Ei vieläkään ole menkat alkaneet. Tänään tosiaan kp 31... ja pisimmillään kierto on ollut 29 päivää. Mitä oikein on meneillään? Käyn tänään ostamassa raskaustestin. En ymmärrä miksei vuoto ole vielä alkanut. Pakko testata uudelleen, että saan mielenrauhan. Testattiin silloin torstaina ja selkeä nega tuli. Silti pitäis niiden menkkojen jo alkaa. Tosi outoa.. koska näin pitkää kiertoa ei ole ollut koskaan.

Pohdiskelua...

Ihanaa... tervetuloa uusi lukija Heidi seuraamaan blogiani ja kiitos mukavista sanoistasi. :) Kävin kuikkimassa omaasi ja onnittelut pienestä pojastasi <3

Kiitos kaikille, jotka olette kertoneet mielipiteenne joulukuu lapsosista ja omia kokemuksianne! Se toi uutta näkökulmaa asiaan. Ollaan punnittu asioita miehen kanssa ja ollaan tultu päätökseen yrityksestä ensi kierrossa.

Elikkä on pähkäilty miehen kanssa seuraavan kierron kohtaloa ja päädyttiin jättää se väliin. Mies ajatteli sen olevan sitten mukavempaa lapselle, ettei ihan viimesimpänä joudu täyttämään vuosia. Ja sitä myöten joudu odottamaan viimeisten joukossa, esim. mahdollinen mopokortti. Itsekin kannatin ajatusta, koska muistan kun veljeni täytti 15- vuotta vasta lopputalvesta ja hän jaksoi koko kesän surkutella sitä että muut pääsivät jo ajelemaan ja hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi joutuessaan odottamaan. Mulle tuli siitä tosi paha mieli ja se jäi mieleen tosi syvästi. Lapsille nuo syntymäpäivät ovat niin iso juttu ja kaikki uudet asiat, joita ikä tuo mukanaan. Ja haluan järjestää lapselleni aina kunnon synttärit, eikä hänen tarvitse tuntea jäävänsä joulun alle. Olen itse aikamoinen joulu hössöttäjä ja ehkä näin on parempi kaikin puolin.

Toiset voivat pitää ajatus maailmaani pinnallisena ja saakin pitää ja miettiä: "lapsi on lapsi, ihan sama missä kuussa syntyy ja ottaisivat mielellään vastaan pienen ihmisen missä kuussa tahansa, kunhan saisivat pienen ihmeen." Mutta tunnemme että meille tämä on kuitenkin paras vaihtoehto, yksi kuukausi sinne tai tänne vielä kestetään.

Saanpahan pudotella pari kiloa nyt odotellessa. Lisäsinkin tuonne sivuun vähän matka tavoitteita, vaikken ehkä kerkeekään pudottaa tuonne 55 kiloon. Eihän sitä tiedä jos ei tärppäile, niin onhan sitä sitten aikaa :) Aion tilata toiseen yrityskiertoon Clearblue ovulaatiotestejä. Maksoi mitä maksoi. Ei enää halpistestejä, kun ei minun hormonitasot näköjään niihin riitä tai en tiiä mistä sitten kiikastaa. Kerta en saanut ekassa kierrossa bongattua ovulaatiota.

Hauskaa viikonloppua!!

YK1 /kp28

Odotettu raskaustesti on nyt tehty ja saimme negatiivisen tuloksen. Ei ollut pienintäkään testiviivan paikkaa, eli ei haamua, ei mitään. Minä pissasin kuppiin aamu viideltä, kun mies heräsi töihin. Hän teki testin ja joutui ilmoittamaan huonot uutiset. Arvasin, että se on negatiivinen, kun kesti niin kauan hänellä tutkailla testiä.

Ajatukset suuntautuivat heti tulevaan kiertoon. Aloin miettimään, että jos seuraavasta tärppäisi niin vauva syntyisi joulukuussa. Jotenkin tuo joulukuu kammottaa ajatuksena, koska se on vuoden viimeinen kuukausi. Ajattelen tätä lapsen kannalta. Olisiko hänen parempi syntyä vasta seuraavan vuoden 2012 alusta, jos jättäisin seuraavan kierron väliin. Mietin kaikkia koulu juttuja, harrastuksia... koska joulukuussa syntynyt on kuitenkin ikäluokkansa nuorin. En tiiä..tuo joulukuu ei nyt tunnu hyvälle. Täytyy jutella miehen kanssa, että onko se edes ajatellut asiaa nyt kun nega tuli.

Nyt sitten odottelemaan niitä menkkoja...

Ostoksilla

Kävin kaupungilla sisustus ostoksilla ja tunsin pieniä "repäisy" kipuja. Kirjakaupasta ostin uuden kalenterin ja sorruin noiden repäisykipujen rohkaisemana katselemaan vauvakirjoja. Löysin mielenkiintoisen "Vauva -omistajan opas" pienen kirjasen ja ajattelin sen olevan mahtava lahja miehelleni. Kirjassa on kaikki tieto vauvan hoidosta 0-12kk aloittelijalla, kuten olemme mieheni kanssa täysin kokemattomia pienen vauvan hoidosta. Mietin siinä kaupassa, että onkohan tämä nyt huonoa karmaa jos menen ostamaan kirjan ennen testailua ja plussaa. "Äsh, ei sillä ole mitään väliä, jos ostan sen jo etukäteen" :) Kipitin kassalle ja maksoin ostokset.

Pyöräilin kotiin ja rojahdin sohvalle vähän lepäilemään. Sitten se alkoi: kovat menkkakivut. Eikä. Oliko sittenkin huonoa karmaa ostaa se kirja :D  Naureskelin itselleni, vaikka en yleensä ole taikauskoinen. Huomenna ensimmäisen yrityskierron testi ja saa nähdä pääseekö jo odottamaan pientä suurta ihmettä. Tuntuu, että olemme kärsineet jo tarpeeksi viime vuotisten tapahtumien vuoksi ja asaitsisimme saada iloa elämäämme pienen ihmisen voimin. 

On välillä niin ikävä tytärtämme, että ihan kuin joku viiltäisi sydäntä. On raskasta miettiä kaikkea tapahtunutta... kun sain kuulla, että vauvamme tulee menehtymään pian synnyttyään. Viimeistä kolmannesta, kun kannoin vauvaamme kohdussani tieto tulevasta... se voimattomuuden tunne, etten voinut tehdä mitään vauvamme hyväksi. Hautajaisten miettiminen jo ennen kuin vauvamme oli syntynyt. Raskausonnittelujen vastaanotto ja sukulaisten ilointi vauvasta, kun heillä ei ollut aavistustakaan tilanteesta. Toivottavasti saan näistä ikävistä tunteista hieman etäisyyttä uuden raskauden voimin.

Tällä hetkellä kun ei ole uutta raskautta ja odotusta, josta iloita. Olen jotenkin jumiutunut miettimään menneitä katkerana ja jopa vihaisena maailmalle. Toivottavasti jo huomenna saamme syyn aloittaa uuden jakson elämässämme.

2 päivää vielä...

Sitten teen raskaustestin. Hauskaa, miten alkaa jännittämään juuri ennen h-hetkeä :) Masussa on taas tuntunut pieniä nippailuja, joten ihan toiveikkain mielin olen. Sorruin jo näiden masukipujen rohkaisemana katsella kotidopplereita netistä. Aion todennäiköisesti ostaa sellaisen, jossa on kaiutin. Se tuntuu mukavemmalta, jos vaikka vanhempien kanssa porukalla kuunnellaan, niin ei tarvitse jokaisen vuorotellen kuulokkeilla kokeilla.

Pinkki: Angelsounds doppler JPD-100S4

   Sininen: Angelsounds doppler JPD-100B

Tässä on kaksi, joiden välillä mietin. Olen katsellut tuolta raskauskeiju.fi sivuilta. Jos jollakulla on tiedossa edullisempi sivusto tai jotain sanottavaa nuista, niin kaikki palaute otetaan mielellään vastaan.

Tuli eilen himo saada karjalanpiirakoita ja ostinkin ison paketin kerralla. Nyt aamupalaksi kaksi kuppia kahvia ja pari piirakkaa. Ei mikään kevyin aamupala, mutta aion kuluttaa nämä kalorit illalla. Kävin muuten spinningissä eilen.  Poistun sieltä aina hiestämärkänä ja niinhän se on tarkoitus. Ja ihana olo kun on tehyt jotain itsensä hyväksi. Suosittelen lajia kaikille! Nyt herkullisia piirakoita :)

Kuudes aisti..?

Toiset äidit sanovat vain tietäneensä olevansa raskaana, jo ennen raskaustestin plussaa. He ovat tunteneet alusta asti kantaneensa jotain ihanaa. En tiedä voiko sitä sanoa kuudenneksi aistiksi, mutta se kuulostaa siltä. Miten sitä voi vaan tietää? Entäs, jos ei tiedä? Onko se vain kuviteltua ja sitten onkin raskaana. Mitäs se sitten on, että tuntee varmasti olevansa raskaana, mutta saakin negan? 

Suoraan sanottuna oloni ei tunnu siltä, että olisin raskaana. Olo on normaali, eikä tunnu siltä, että minussa olisi joku toinen kiinni. Torstaina teen testin, mutta entäs jos saankin plussan. Kasvanko henkisesti siihen, että kannan sisälläni pientä olentoa? Vai muuttuuko tunteeni heti: "ohoh, no tietenkin olen raskaana" ja tunnen heti rusinani läsnäolon.

Tänään YK1 / kp 25 ja oletetun ovulaation dpo 10.