Pömppömasun karkoitus

Yritän ennen raskautta päästä eroon tästä iki-ihanasta pömppiksestäni. Olisihan se mukava, jos ei olisi pikkumahaa jo valmiiksi. Ihmiset tajuaisivat, sitten kun jos joskus olen raskaana, että olen oikeesti raskaana. Eikä niitä epäilyjä: "onkohan se raskaana, vai onko se vaan lihonnut?"  Ja joku uskaltaisi kysyä suoraan "oletko raskaana?" sitten kun mahasta voisi niin epäillä. Kävin illalla spinnigissä ja vähän aikaa salilla nostelemassa painoja. Kauniit käsivarret täältä tullaan!

Lisäksi saan ja haluan muuta ajateltavaa. Tuntuu, että ajatukset pyörii tällä hetkellä toivotun raskauden ympärillä. Yritän olla kuormittamatta miestäni näillä ovulaatio puheilla. Aika hyvin olen mielestäni malttanutkin siinä. Voisin kuitenkin koko ajan puhua vauvoista ja raskaudesta. Vielä ainakin suurin osa on pysynyt pään sisällä. Viime alku raskaudessani nimittäin hehkutin jatkuvasti vauva asioita ja ehkä meni jo vähän yli. En osannut puhuakaan enää muusta. Sitä paitsi tällä kertaa on eri tilanne, koska emme tiedä saammeko pitää sikiön vai onko edessä keskeytys. Parempi itsellenikin, että pidän suurimmat mölyt mahassa. Muuten en osaa taas ajatellakaan muuta. Eikä se ole ehkä hyvää henkisesti.

Ollessani hiljempaa ovulaatioista sun muista jutuista, on mies alkanut puhumaan vauva asioista. Olen erittäin yllättynyt, kun hän on joka päivä kysynyt "joko testi näytti plussaa?" tai vastaavaa. Luulin joskus, että häntä ei vain kiinnosta niin paljon puhua vauvoista kuin minä. Mutta asia saattaakin olla niin, että jos annan hänen rauhassa tuoda asian esille, enkä tuputa hänelle kaikkea, saa mieskin avattua suunsa.