Kohdunulkoinen raskaus

Tärisen hieman vieläkin kun kirjoitan tätä. En voi itsekään uskoa kaikkea vielä todeksi. Olen ollut sairaalassa muutaman päivän, mutta nyt olen kotona. Vuode levossa ja toivon että kaikki menee hyvin. En ole kirjoitellut tämän takia aikoihin, mutta aloitan nyt alusta.

Keskiviikko yönä kaikki alkoi. En voinut nukkua, koska mahaani koski aivan sairaasti. En ole koskaan tuntenut sellaista kipua ja tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Alavatsani vasen puoli tuntui olevan tulessa, aivan kuin joku pyörittelisi puukkoa ja kipu säteili reiteen. Kolmen tunnin päästä en pystynyt enää olemaan kotona ja menin ensiapuun 3:lta yöllä. Kysyivät "onko raskausmahdollisuutta?" ja kielsin. "Välikierto" menossa ja kuukautiset kaksi viikkoa sitten. Antoivat suoraan lihakseen pari piikkiä kipulääkettä ja lähdin kotiin. Kivut jatkuivat, mutta lievempinä. Nukahdin viideltä.

Heräsin aamulla ja menin vessaan. "Mitä helvettiä?! Verta alushousuissa ja kp on 15. Mikä mulla on..?." Sitten se alkoi taas. Tajuton kipu vasemmalla puolen alavatsaa, säteili taas reiteen. Kiemurtelin kotona klo 15 asti ja sitten pyöräilin tuskissani päivystykseen. Lääkäri epäili kystan puhjenneen (ei kuulemma ole vaarallinen, ainoastaan sekin erittäin kivuliasta) ja otti verikokeen tulehdusarvojen selvittämiseksi. Olin tuskissani, enkä halunnut jäädä odottamaan tuntia tulosten selviämiseksi. Lääkäri aikoi ottaa yhteyttä puhelimitse.

Makasin kotona sohvalla kivuissa ja odottelin miestäni kotiin. Puhelin soi:

 

"Näistä sinun verikokeista soittelen. Tulehdusarvoissa ei ole mitään, mutta sinä olet RASKAANA." -"Mitäh?!?!?!" 

En oikein käsittänyt. Mielessä pyöri vain kaikki lääkkeet ja kipupiikit joita olen saanut...voi ei. Seuraava ajatus oli, että voi perkele. Tämä ei ole normaalia... saatana se on varmasti kohdunulkoinen... Lääkäri kehotti lähtemään lääkäriin, jos en pysty olemaan kotona tai vuoto yltyy. Seuraavaksi aamuksi eli torstai aamuksi varattiin ultra.

Kahdeksalta olin polilla ja lääkäri aloitti ultraamisen. "Kohtu on tyhjä, täällä ei ainakaan ole mitään." Okei... se on kohdunulkoinen, sen jo arvasin. Kohdunulkoisessa on yleistä, että kuukautiset eivät jää pois. "Mutta munanjohtimessa on raskauden merkkejä" Sikiötä ei näkynyt, eli siellä oli ainakin joitain istukkakudoksia tai jäännöksiä alkiosta. Selvä.. eli YK1 onkin tärpännyt, mutta munasolu ei ole kulkeutunut kohtuun. Viikkoja siis todennäköisesti 6+5. "Nyt lähdet ambulanssilla ***** sairaalaan" (Paikkakuntani sairaala on pieni, eikä siellä ole erikoisosaamista, jota tilanteeni vaati). Odottelin äitini kanssa aulassa ambulanssin henkilökuntaa hakemaan minua. Yhtäkkiä alkoi tajuttomat kivut, jalkani meni tunnottomaksi ja tunsin pyörtyväni. Onneksi äitini tajusi sen ja haki henkilökuntaa apuun. Ennätin makuulle ja tippa laitettiin käteeni. En saisi syödä tai juoda mitään, jos minut jouduttaisiin leikkaamaan tähystämällä.

Ambulanssilla minut vietiin isompaan sairaalaan ja kärsin edelleen kauheista kivuista. Minut ultrattiin ja sain kipulääkkeitä tipan kautta. Vatsaontelooni oli vuotanut verta, mutta vielä ei tarvitsisi leikata. Lääkäri halusi välttää sen, jos vain mahdollista. Olin mielissäni. Raskauteni oli onneksi niin alussa, että se saattaisi jopa mennä itsestään pois. Jäin yöksi tarkkailuun, raskaushormonini ja hemoglobiini arvoa seurattaisiin. 

Jos hemoglobiini lähtisi jyrkkään laskuun. Edessä olisi leikkaus, koska silloin vatsaonteloon vuotaisi enemmän verta ja vuoto olisi tyrehdytettävä. Raskaushormoni tuplaantuu yleensä päivittäin raskauden alussa ainakin. Eli jos arvo nousisi... se tarkoittaisi, että raskaus jatkuu ja se tulisi keskeyttää. Kuitenkin arvoni pysyivät samassa parin päivän ajan ja lääkäri uskoi, ettei raskaus jatku ja keskemeno on menossa. Munanjohtimeni tyhjentyisi itsestään.

Pääsin tänään kotiin. Olen sairaslomalla ja vuode levossa. En jaksaikaan tehdä mitään, olo on heikko. Jouduin olemaan yhteensä 38 tuntia syömättä ja juomatta, jos lähtö leikkaukseen olisi tullut. Kipuja on edelleen, ei kuitenkaan onneksi niin pistäviä kuin aiemmin. Mikäli verinen vuoto runsaantuu tai kivut kovenee. On otettava ambulanssi sairaalaan. Ei saa kuulemma jäädä odottelemaan, koska tila voi heiketä hetkessä ja verta vuotaa vaarallisen paljon vatsaonteloon.

Ilmeisesti, kun tein YK1:n jälkeen testejä, niin raskaushormonia ei ole ollut tarpeeksi. Hedelmöittyneen munasolun ollessa munanjohtimessani. Toivottavasti selviän vähällä. Olen erehtynyt lukemaan kauhutarinoita kohdunulkoisista raskauksista: jopa kuolemaan johtaneita raskauksia, katkaistuja munanjohtimia ja vaikka mitä.

Noh, jospa sitten seuraava... kolmas raskaus riittäisi toivottuun lopputulokseen :) Ja selviäisimme tästä kotona vuodelevolla, eikä munanjohdin kärsisi raskaudesta. Maanantaina ultraan ja tarkistetaan tilanne.