Katsoin eilen mieltä järkyttävän Prisman dokumentin TV1:ltä: Tuttipullo ja TV. Tässä TV1:n selostus ohjelmasta:
"Maailman TV-yhtiöt ovat ryhtyneet kilvan tuottamaan ohjelmia jopa kuusikuukautisista parivuotiaille vauvoille. Mikä on ohjelmien kasvatuksellinen arvo ja miten ne vaikuttavat taaperoiden maailmankuvan muotoutumiseen?"
Oli aika hurjaa katsottavaa, miten Yhdysvalloissa jotkut vanhemmat tekevät mitä tahansa saadakseen vauvoistaan jo nuorella iällä lapsineroja. Vauvoille suunnatuissa TV ohjelmissa opetetaan mm. sanoja ja numeroita. Mutta tutkimuksissa kävi ilmi, ettei TV:n katselu ei edistänyt vauvojen oppimista, vaan päinvastoin. Yhdessäkin tutkimuksessa vauvat, jotka olivat katselleet TV ohjelmia enemmän, olivat kielen kehityksessä jäljessä. Kun taas toisessa ryhmässä, jossa vanhemmat pyrkivät opettamaan sanoja vauvoilleen normaalissa vuorovaikutuksessa, olivatkin oppineet niitä useampia.
Miten jotkut voivat luullakaan, että vanhemman kanssa käydyn vuorovaikutuksen voisi koskaan korvata TV. Sanoohan sen jo järki. Itse olen vahvasti sitä mieltä myös, että sosiaaliset kanssakäymiset ovat vauvoille ja lapsille se paras tapa oppia.
Toinen asia, mikä pisti huolettamaan. En ennen tiennyt tätä vauvoista. Sille reaktiolle oli oma nimensä, mutta en nyt muista sitä. Kerron tämän ohjelmassa esitetyn esimerkin kautta. Kun aikuinen kuulee esim. auton varashälyttimen. Kiinnitämme siihen huomiota, mutta osaamme kääntää huomiomme pois siitä. Tarpeeksi usein kuultuaan sen aikuinen ei välttämättä enää reagoi hälyttimeen. Vauvoilla ei ole tuota kykyä kääntää huomiotaan pois. Ohjelmassa vanhemmat olivat kertoneet, että aivan kuin heidän vauvansa hypnotisoituisivat TV:n katselusta. Mikä johtui siitä, etteivät vauvat osaa kääntää huomiotaan pois TV:n ärsykkeistä. Aina ku he kuulivat uusia ääniä, kuvia, heidän aivonsa käskivät tarkkailemaan niitä. Heille ei ollut vielä kehittynyt kykyä olla reagoimatta ärsykkeisiin. Kuulosti tosi pelottavalta.
Yksi tutkija sanoi, että vauvalle TV:n katselua saisi olla minimaallisen vähän. Muutti aika paljon omia käsityksiä tuo dokumentti vauvojen TV:n seurailusta. Ja siis dokumentissa puhuttiin puolivuotiaista kahteen ikävuoteen olevista vauvoista.
Kolmas juttu, mikä pisti miettimään. Mitenköhän on Suomen päiväkodeissa tuo TV: n katselu. Yhdysvalloissa joissain päiväkodeissa katsellaan TV ohjelmia jopa 5 tuntia päivässä. Kuulostaa järjettömältä. Ja otettiin kantaa, miten sellainen vie aikaa lapsen oppimiselta vuorovaikutuksen ja leikin kautta. Tuo dokumentti: Tuttipullo ja TV tulee ainakin tänään uudestaan TV1 klo 23.10
Suomen päiväkodeissa ei katsella televisiota.
VastaaPoistaMitä olen kuullut, niin joskus eskareilla (kerran-pari vuodessa) voi olla elokuva-päivä ja silloin katsotaan jonkin lastenelokuva.
Joissain ympärivuorokautisissa päiväkodeissa on televisio ja iltaisin joskus katsellaan pikkukakkonen. Ei muuta :)
Hyvä Suomi!
Hienoa ja helpottavaa kuulla, että meilläpäin päiväkodeissa on asiat tärkeysjärjestyksessä. Ja ajatellaan sitä lapsen parasta.
VastaaPoistaKiitos, kun kerroit ja todellakin: HYVÄ SUOMI! :) Kaikessa ei tarvitse seurata USA:n jalanjälkiä.
On kyllä järkyttävää tuollainen. Itse olen päättänyt että jos se lapsi meille suodaan, niin minä en ole yksi heistä, joille TV on helppo tapa pitää lapsi hiljaisena tai videopelit (!!). Asiatekstiä!
VastaaPoistaBtw, minun blogini kai voisi laittaa noiden raskautuneiden listalle ;) heh
Ohoh, olin laittanut sinut ihan väärään sarakkeeseen, anteeksi :) Asia korjattu.
VastaaPoistaTV:stä on kyllä kehittynyt varmaan monelle äidille ja isille ehkä liian suuri ja helppo apu, jonka aikana saadaan erilaiset askareet tehtyä. Mutta onhan vanhemmat vuosikymmeniäkin sitten saaneet hommat tehtyä ilman TV:kin, miksei nykyäänkin.
En siis aio kieltää TV:n katselua, jos joku luulee. Vaan rajoittaa ja pitää katselun kohtuullisena. Sitten kun he osaavat itse päättää ja ymmärtävät enemmän siitä, niin katsotaan tilannetta uudelleen.