Ostoksilla

Kävin kaupungilla sisustus ostoksilla ja tunsin pieniä "repäisy" kipuja. Kirjakaupasta ostin uuden kalenterin ja sorruin noiden repäisykipujen rohkaisemana katselemaan vauvakirjoja. Löysin mielenkiintoisen "Vauva -omistajan opas" pienen kirjasen ja ajattelin sen olevan mahtava lahja miehelleni. Kirjassa on kaikki tieto vauvan hoidosta 0-12kk aloittelijalla, kuten olemme mieheni kanssa täysin kokemattomia pienen vauvan hoidosta. Mietin siinä kaupassa, että onkohan tämä nyt huonoa karmaa jos menen ostamaan kirjan ennen testailua ja plussaa. "Äsh, ei sillä ole mitään väliä, jos ostan sen jo etukäteen" :) Kipitin kassalle ja maksoin ostokset.

Pyöräilin kotiin ja rojahdin sohvalle vähän lepäilemään. Sitten se alkoi: kovat menkkakivut. Eikä. Oliko sittenkin huonoa karmaa ostaa se kirja :D  Naureskelin itselleni, vaikka en yleensä ole taikauskoinen. Huomenna ensimmäisen yrityskierron testi ja saa nähdä pääseekö jo odottamaan pientä suurta ihmettä. Tuntuu, että olemme kärsineet jo tarpeeksi viime vuotisten tapahtumien vuoksi ja asaitsisimme saada iloa elämäämme pienen ihmisen voimin. 

On välillä niin ikävä tytärtämme, että ihan kuin joku viiltäisi sydäntä. On raskasta miettiä kaikkea tapahtunutta... kun sain kuulla, että vauvamme tulee menehtymään pian synnyttyään. Viimeistä kolmannesta, kun kannoin vauvaamme kohdussani tieto tulevasta... se voimattomuuden tunne, etten voinut tehdä mitään vauvamme hyväksi. Hautajaisten miettiminen jo ennen kuin vauvamme oli syntynyt. Raskausonnittelujen vastaanotto ja sukulaisten ilointi vauvasta, kun heillä ei ollut aavistustakaan tilanteesta. Toivottavasti saan näistä ikävistä tunteista hieman etäisyyttä uuden raskauden voimin.

Tällä hetkellä kun ei ole uutta raskautta ja odotusta, josta iloita. Olen jotenkin jumiutunut miettimään menneitä katkerana ja jopa vihaisena maailmalle. Toivottavasti jo huomenna saamme syyn aloittaa uuden jakson elämässämme.