Ei vielä positiivista Testiviivaa näy. Tänään oli vielä haaleampi viiva kuin eilen. Vähän tuntuu nippailuja vatsan oikealla puolen, mutta ei varmaan viittaa ovulointiin.
Koirat olivat viikonlopun hoidossa ja nuorempi, meidän neiti on päässyt syömään jotain sopimatonta. Se on oksennellut välillä ja on sen takia melko poissaoleva ja nukkuu kokoajan. Luin eläinlääkäri sivustolta, että olisi hyvä pitää koira paastossa vuorokausi ja antaa sitten vähän ruokaa, että maha rauhoittuu. Olen tänään yrittänyt tarjota herkullista kanaa, mikä maistuu normaalisti aina. Nyt ei kuitenkaan maistu mikään, vielä ainakin vesi menee. Täytyy katsoa vielä tämä päivä, jos neiti piristyisi. Huomenna on suunnattava eläinlääkäriin, jos ei ala ruoka maistumaan :(
Rakastan nuita karvahapsuja yli kaiken, ne ovat meille kuin "lapsia". Ilman niitä en olisi jaksanut yhtä hyvin kesää, talvea ja arkea, kun mies oli päivät töissä. Ne tuovat vastuuta, jota ei voi välttää. Tarkoitan sillä sitä, että joka päivä oli lähdettävä ulos ja haukkaamaan raitista ilmaa. Tyttäremme odotusaikana, kun tiesimme että hän menehtyisi, itkin pienokaisemme kohtaloa päivästä toiseen ja olisin mieluusti homehtunut sohvaan, millään ei ollut enää väliä. Koirat eivät kuitenkaan odottaneet, vaan vaativat samoja asioita kuin ennenkin ja saivat pidettyä minut järjissäni päivisin. Iltaisin tukeuduimme mieheni kanssa toisiimme.
Sitä oli niin vaikea ymmärtää ettei mitään ollut tehtävissä. Täytyi vain odottaa, että tyttö syntyy ja enkelit noutaisivat hänet ikuiseen uneen. On välillä niin ikävä, että rintaan sattuu. On myös vaikea ymmärtää Luojaa ja hänen päätöksiään, jos sellainen nyt on olemassa. Miksi ihmiset, jotka tekisivät mitä tahansa saadakseen lapsen, juuri he joutuvat kärsimään. Miksi ihmiset, jotka arvostaisivat yli kaiken tuota pientä lahjaa, eivät saa sitä. Voi kunpa me kaikki saisimme vielä mahdollisuuden kokea lapsen tuomat ilot ja surut, mutta milloin, saako koskaan, sitä ei taida muut kuin Luoja yksin tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!