Puoli vuotta on kulunut esikoisemme poismenosta ja tuntuu, että olemme taas valmiita yrittämään. Tyttäremme menehtyi pian syntymänsä jälkeen resessiivisesti periytyvään sairauteen, joten vauvalla on taas 25 %:n mahdollisuus sairastua tuohon sairauteen.
Olimme tavallinen nuori pari, joka halusi kovasti saada uuden ihmisen elämäämme rikastuttamaan. Emme tuolloin tienneet, että kannamme niin vakavaa geenivirhettä. Olimme toiveikkaita, emmekä edes ajatelleet, että lapsi voisi olla sairas. Jotenkin sitä kuvittelee, että tottakai me saadaan terve lapsi, mitä muka voisi käydä. Onhan sukulaisillekin tullut niin terveitä lapsia.
Viime vuosi oli täynnä tunteita: surua, vihaa, katkeruutta, epätoivoa, iloa, hämmennystä, tunteet sinkoilivat laidasta laitaan. Pelko lapsen mahdollisesta sairaudesta jyskyttää takaraivossa, mutta toivo terveestä lapsesta voittaa pelon ja haluamme yrittää tulla raskaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!