Minä vs maailma

Reissu meni ihan mukavasti ja nyt voi hengähtää. On ollut aika hektiset pari päivää ja jalat on aika muussia. Olin ostanut nätin uuden mekon perjantaina ja maksoinkin siitä ihan kivasti.
Olin mieheni kanssa eilen illalla puoli tuntia ravintolassa maistelemassa siideriä ja olin laittanut mielissäni uuden mekon päälle. Odotimme ystäviämme, jotka olivat hieman myöhässä. Istuimme kahdestaan ja mies lähti käymään miestenhuoneessa. Istuskelin yksin kuuntelemassa paikallista bändiä ja katselin kun ohitseni käveli taakseni istumaan aika humalassa oleva rouva miehensä kanssa.

Olin ottamassa hörppyä lasistani, kun tunsin jonkun kaatuvan takaa päälleni. Etuhampaani kilahtivat lasiin ja siideri kaatui päälleni. Kiva, se hieman tuiterissa ollut rouvanen oli kaatunut selälleen tuolistaan ja suoraan minun päälle. Kokeilin heti hampaitani, että oliko ne enää tallella. Sen verran kopsahti lasi suuhun. Ja apua entäs se mekko?! Mekko oli saanut uuden värisäväyksen ja tunsin kuinka siideriä oli jo alkkareissa asti. Silloin oli jo aika epätoivonen olo, eii-i,  miksi just tänään minun tuurilla käy näin..? Nainen oli jo pystyssä, eikä hänelle käynyt kuinkaan. Taisi olla sitä humalaisen tuuria. 

Se mikä minua eniten ärsytti siinä tilanteessa oli se, ettei hän pyytänyt millään tavalla anteeksi vaikka se olikin vahinko. Inhottaa kun joillakin ei ole mitään käytöstapoja. Hän oli paljon vanhempi minua ja aina pistää ihmetyttämään tuollainen käytös, että nuorempaa kohdellaan juuri näin. Jos olisin ollut hänen ikäisensä ja pukeutunut oikein konservatiivisesti, niin ihan varmasti olisi sanonut jotain. Koska hän oli itsekin ihan siististi pukeutunut, ettei ollut mikään kanta-asiakkaan näköinen. Katsoin rouvaa, mutta anteeksi pyyntöä tai mitään ei kuulunut.

Lähdin sanaakaan sanomatta naistenhuoneeseen katsomaan mitä mekolle olisi tehtävissä. Minne joiltakin katoaa se elämän viisaus ja käytöstavat, vai onko niitä edes ollutkaan. Ettei voi edes olla pahoillaan. Nuoremmat on muka niitä, jotka ei osaa käyttäytyä, mur. Miksi pitää joillakin olla aina minä, minä, minä, minä. Ärsytti tosi paljon suoraan sanoen. Mekon tarina siltä illalta loppui lyhyeen ja suunnitelma siideriä hyvässä seurassa.

Välillä tekee mieli huutaa " etkö sinä ymmärrä mitä minä olen joutunut kokemaan?!" Joskus on tilanteita, joissa tunnen, että minua pidetään tytön hentukkana joka ei tiedä elämästä yhtään mitään. Vasta hieman yli pari kymppinen, eihän se tiedä mitään. Eipä joo, ei, voi kunpa en tietäisikään tai olisi joutunut kokemaan mitään ikävää.